Verkkoidentiteetti

Verkkoidentiteetti tarkoittaa henkilön tai organisaation digitaalista identiteettiä, jota käytetään verkko- ja palvelusovelluksissa tunnistamiseen ja valtuuttamiseen. Se kattaa tunnisteen, attribuutit sekä luottamussuhteet palveluntarjoajien ja käyttäjän välillä. Verkkoidentiteetti voi olla yksilön identiteetti tai organisaation sekä sen edustamien oikeuksien ja roolien ilmentymä.

Komponentit ja toimintaperiaatteet. Verkkotunnistaminen perustuu identiteetin todentamiseen (esim. salasana, biometria, turvalliset tunnuskortit tai digitaaliset varmenteet) sekä valtuutukseen (mitä käyttäjä saa tehdä). Identiteettiä hallitaan yleisesti identiteetin tarjoajien (IdP) kautta, ja palveluntarjoajat (SP) vastaanottavat todistukset valtuutuksesta. Federatiivisuus ja yksittäistunnistukset (SSO) mahdollistavat pääsyn useisiin palveluihin yhdellä tunnistuksella. Keskeisiä standardeja ovat SAML, OAuth 2.0 ja OpenID Connect sekä X.509-varmenteet. Tietosuoja ja tietojen minimointi ovat keskeisiä, ja käyttäjän suostumus sekä oikeudet hallita tietoja korostuvat.

Elinkaari ja turvallisuus. Verkkoidentiteetin elinkaari kattaa rekisteröinnin, ylläpidon ja poistamisen (provisioning ja deprovisioning), sekä valvonnan ja auditoinnin. Turvallisuusvaatimukset sisältävät vahvan tunnistuksen, roolien perusteisen pääsynvalvonnan sekä seuraamusten hallinnan. Henkilötietojen väärinkäytön ehkäisemiseksi suositellaan monivaiheista tunnistusta (MFA), vähimmäisoikeuksien periaatetta ja säännöllistä riskiarviointia.

Käyttökohteet ja konteksti. Verkkoidentiteetti on keskeinen osa julkisia palveluita, pankkitoimintaa ja terveydenhuoltoa sekä yritysten sisäistä pääsynhallintaa. Suomessa Suomi.fi -palvelut sekä kansainväliset eIDAS- tai pankkitunnistusratkaisut tarjoavat tunnistamisen mahdollisuuden julkisiin ja yksityisiin palveluihin. Lainsäädäntö, kuten GDPR, ohjaa henkilötietojen käsittelyä ja yksityisyyden suojaa.