valtuuttamiseen

Valtuuttaminen tarkoittaa, että valtuuttaja antaa valtuutetulle oikeuden toimia tämän puolesta tai edustaa tätä oikeudellisissa asioissa. Valtuutus voi koskea yksittäistä tekoa tai laajempaa toimivaltuutta, ja sitä voidaan käyttää sekä yksityis- että organisaatioympäristössä. Valtuutus voi syntyä kirjallisesti valtuutuskirjana tai suullisesti joissakin tilanteissa, mutta sen luonne sekä voima yleensä riippuvat sovellettavasta lainsäädännöstä sekä siitä, miten tarkasti toimivaltuudet on määritelty.

Tyypillisesti valtuutukset jaetaan karkeasti yleisvaltuutukseen, jolla valtuutettu saa useampia toimia koskevan oikeuden, sekä erityisvaltuutukseen, jossa valtuutetulla on oikeus suorittaa vain tietty teko tai sopimus. Valtuutuksen voimassaoloaika voi olla määrätty tai toistuva, ja se voidaan peruuttaa tai muuttaa milloin tahansa valtuuttajan tahdon mukaan.

Käyttöalueita on monia. Yrityksissä valtuutettu voi allekirjoittaa sopimuksia, hoitaa pankkiasioita tai edustaa yritystä oikeudellisissa toimenpiteissä. Yksityishenkilöille valtuutuksia voidaan antaa esimerkiksi talousasioiden hoitamiseen, allekirjoitusten antamiseen tai tiettyjen oikeudellisten toimien suorittamiseen valvotusti. Terveydenhuollon ja hoitopäätösten kontekstissa valtuutuksia voidaan käyttää siten, että toinen henkilö saa pääsyn hoitotietoihin tai tehdä taloudellisia päätöksiä potilaan puolesta tietyissä olosuhteissa.

Valtuutuksen peruminen sekä sen käyttöaikojen ja toimivallan selkeä rajaaminen ovat olennaisia riskien hallinnassa. On suositeltavaa laatia valtuutus mahdollisimman täsmällisesti ja säilyttää todisteet sekä valtuutetun toimien valvontamahdollisuudet.