allekirjoitusten

Allekirjoitus on henkilön signaali, jolla hän osoittaa hyväksyntänsä tai sitoutumisensa asiakirjaan. Perinteisesti kyse on käsin kirjoitetusta nimikirjaimesta, mutta käsitteellä tarkoitetaan laajasti myös sähköisiä muotoja. Allekirjoituksilla on todistus- ja sitoumusarvo: niiden avulla voidaan osoittaa henkilön identiteetti ja hyväksyntä asiakirjan sisällölle.

Paperiset allekirjoitukset ovat yleisin tapa todentaa sopimukset, määräykset ja viralliset pyynnöt. Identiteetin varmistaminen tapahtuu usein henkilöllisyyden todentamisen avulla, kuten henkilökortin tai passin avulla, sekä asianmukaisella arkistoinnilla ja todistettavuudella. Paperisia allekirjoituksia voidaan tukea todistajien tai lainvalvontaviranomaisten menettelyillä.

Sähköiset allekirjoitukset kattavat allekirjoitusten digitaalisen muodon ja voivat olla yksinkertaisia tai vahvistettuja kryptografisen allekirjoituksen avulla. Euroopan unionin eIDAS-asetus määrittelee sähköisten allekirjoitusten oikeudellisen aseman ja luokittelee ne tavalliseen, edistyneeseen sekä laadukkaaseen (qualified) sähköiseen allekirjoitukseen. Laadukkaaksi tai qualified -allekirjoitukseksi kutsutut kokonaisuudet ovat oikeudellisesti yhtä voimakkaita kuin käsin allekirjoitetut, kun ne täyttävät asetuksen vaatimukset ja ne on luotettavasti toteutettu.

Sähköiset allekirjoitukset parantavat nopeutta, jäljitettävyyttä ja turvallisuutta, ja niitä käytetään laajasti sopimusasioissa, viranomaisasioissa sekä yritysten sisäisessä dokumentaatioteknologian parissa. Turvallisuusnäkökohdat, kuten identiteetin varmistus, aikaleimat ja sertifioidut luotettavat palveluntarjoajat, ovat keskeisiä kaikissa allekirjoitusprosesseissa.