Valtimopaineen

Valtimopaineen tarkoittaa veren paineen voimakkuutta valtimoissa, kun sydän supistelee ja sydämen lepovaiheessa. Se syntyy, kun sydän pumppaa verta verenkierroon (systolinen paine) ja kun verisuonten vastus sekä venyvyys vaikuttavat veren kulkuun (diastolinen paine). Yleisesti verenpaine ilmoitetaan kahdella luvulla muodossa systolinen/diastolinen millimetreinä elohopeaa (mmHg), esimerkiksi 120/80 mmHg. Keskimäärin cardiovaskulaarisen terveyden arvioinnissa käytetään myös mean arterial pressure (MAP), joka on noin diastolisen paineen lisäksi kolmasosa pulssipaineesta.

Normaalit valtimopaineet vaihtelevat iän, terveydentilan ja mittaustilanteen mukaan. Yleinen kansanterveysviite on, että aikuisen lepoverenpaine asettuu noin 90–120 mmHg systolisessa ja 60–80 mmHg diastolisessa. Monet ohjeistukset käyttävät rajoina noin 130/80 mmHg tai 140/90 mmHg, mutta tarkat rajat riippuvat käytetystä ohjeistuksesta. Korkea valtimopaine, eli hypertensio, ja matala valtimopaine, hypotensio, voivat vaikuttaa elintoimintoihin ja lisätä riskiä sydän- ja verisuonitauteihin sekä heikentää verenkiertoa elimistön elintärkeille kudoksille.

Valtimopaineen säätelyyn vaikuttavat sekä sydämen pumppauskyky ja verisuonten vastus että veren tilavuus. Lyhytaikaiset muutokset tapahtuvat autonomisen hermoston ja baroreseptoreiden välityksellä, pidemmän aikavälin säätöjä hoitaa munuaiset ja renin-angiotensiinan-aldosteronijärjestelmä. Vakauden seuraamiseksi verenpaine mitataan usein useammassa mittauksessa sekä kotona että terveydenhuollon ammattilaisten toimesta, ja oikea mittausmenetelmä sekä laitteiden kalibrointi ovat tärkeitä.