diastolisessa

Diastolisessa tarkoitetaan tilaa, jossa sydän on diastoleen eli lepovaiheeseen. Diastole on sydämen rentoutumisjakso, jolloin kammiot täyttyvät verestä ja sydän valmistautuu seuraavaan supistukseen. Sydämen sykli koostuu kahdesta päävaiheesta: diastolista (lepovaihe) ja systolista (supistusvaihe). Diastolinen toiminta on tärkeä osa sydämen kokonaistehoa, ja sen tehokkuus vaikuttaa verenkierron riittävyyteen koko elimistössä.

Diastolisen tilan mittauksessa keskeinen arvo on diastolinen verenpaine, joka kuvaa valtimoiden painetta sydämen lepovaiheessa. Yhdessä systolisen paineen kanssa se määrittää verenpaineen kokonaisarvon (esim. 120/80 mmHg). Diastolinen paine on erityisen merkittävä valtimoiden joustavuuden ja yleisen verenkierron säätelyssä.

Diastolinen toimintahäiriö tarkoittaa tilaa, jossa kammioiden rentoutuminen tai täyttyminen on heikentynyt. Tämä voi johtaa diastoliseen sydämen vajaatoimintaan (HFpEF), jossa sydämen vasen kammio ei täyty riittävästi huolimatta normaaleista tai lähellä normaaleja supistusvoimia. Riskitekijöitä ovat ikääntyminen, pitkään jatkunut verenpaine, sydämen jäykistyminen, diabetes ja liikalihavuus. Diastolisen toiminnan arviointi tehdään usein ekokardiografialla ja Doppler-tutkimuksella, jotka mittaavat kammioiden täyttöä sekä virtausten nopeuksia ja suuntia.