Vaikutuskokoja

Vaikutuskokoja, tai effect sizes, ovat tilastollisia mittareita, jotka kuvaavat ilmiön suuruutta ilman riippuvuutta otoskoon. Niiden tarkoituksena on antaa käytännön merkitsevyys ja mahdollistaa vertailun eri tutkimusten välillä.

Yleisimmät vaikutuskokoarvot

- Cohenin d: standardoitu erilaisten ryhmien keskiarvojen ero.

- Hedges g: korrektio Cohenin d:lle pienille otoskokoille.

- Pearsonin r: lineaarisen yhteyden voimakkuus.

- Odds ratio (OR) ja relative risk (RR): tulosmuuttujan binääristen tapahtumien suhteellinen todennäköisyys.

- Eta-kaksoisneliö (η²) ja osittainen η²: varianssianalyysissä selitettävän varianssin osuus.

- Systeemisiä vaihtoehtoja: Cohenin f, Glassin delta, muut suunnittelukohtaiset mittarit.

Tulkinta ja konteksti

Vaikutuskokoja tulkitaan kontekstin mukaan; ei ole universaaleja karkeita raja-arvoja. Pienet, keskisuuret ja suuret efektit riippuvat alasta ja mittausjärjestelmästä. Vedettävissä on kuitenkin luotettavuusväliä (CI), joka osoittaa estimaatin epävarmuuden ja yhteydessä p-arvoihin, joiden tehtävä ei yksinään kerro käytännön merkityksestä.

Raportointi

Raportoinnissa ilmoitetaan arvioitu vaikutuskoko, sen luottamusväli, otoskoko ja käytetty mittari sekä tarvittaessa analyysin malli. Meta-analyyseissä esitetään koko vaikuttavuus sekä heterogeniteetti (esim. I²).

Rajoitteet

Vaikutuskoot ovat mittauksia ja niiden tulkinta riippuu mittausaugeista sekä suunnittelun laadusta. Ei ole suoria yleistyksiä yhdestä tutkimuksesta toiseen; väärä kontekstointi voi johtaa väärään käsitykseen käytännön merkityksestä.