UVCsäteilyyn

UVC-säteilyyn kuuluu osa ultraviolettisäteilyn spektristä, jonka aallonpituus on välillä 200–280 nanometriä. Se on luonteeltaan korkeaenergeettistä ja sillä on merkittäviä biologisia vaikutuksia. Auringosta tuleva UVC-säteily absorboituu suurimmaksi osaksi maan ilmakehään, erityisesti otsonikerrokseen, joten sen luonnollinen määrä maan pinnalla on vähäinen. Vaikka suora auringon UVC-altistus on harvinaista, sitä voidaan esiintyä keinotekoisista lähteistä.

UVC-säteilyllä on voimakas desinfioiva ja sterilisoiva vaikutus. Se pystyy tuhoamaan mikro-organismeja, kuten bakteereja, viruksia ja sieniä, vahingoittamalla niiden geneettistä materiaalia (DNA:ta ja RNA:ta). Tämän ominaisuuden vuoksi UVC-säteilyä käytetään laajasti veden, ilman ja erilaisten pintojen desinfioinnissa. Sitä hyödynnetään esimerkiksi sairaaloissa, teollisuudessa ja kodin puhdistuslaitteissa.

Suora altistuminen UVC-säteilylle voi olla haitallista ihmisille ja eläimille. Se voi aiheuttaa ihoärsytystä, punoitusta ja pahimmillaan ihon palamista. Silmille UVC-säteily voi aiheuttaa valonherkkyyttä ja sarveiskalvotulehdusta, jota kutsutaan myös lumisokeudeksi. Siksi UVC-laitteiden käytössä on noudatettava varovaisuutta ja suojattava iho ja silmät asianmukaisesti. Teollisissa ja ammattikäytössä turvallisuusohjeet ja suojavarusteet ovat välttämättömiä.