Työtyytyväisyys

Työtyytyväisyys on työntekijän myönteinen kokemus ja kokonaisarvio siitä, kuinka paljon hän kokee työnsä tyydyttävän hänen tarpeitaan ja arvojaan nähden. Se kattaa tunteet, asenteet ja ajatukset, jotka liittyvät työtehtäviin, johtamiseen, työyhteisöön sekä palkitsemiseen ja urakehitykseen. Työtyytyväisyys vaihtelee yksilöllisesti ja voi muuttua ajan mittaan työnkuvan, organisaation tai henkilökohtaisen tilanteen muuttuessa.

Keskeiset tekijät työtyytyväisyyden taustalla voidaan jaotella työtehtävien luonteeseen, johtamiseen, palkitsemiseen sekä työolosuhteisiin. Merkityksellinen työ, autonomia, palautteen saatavuus ja osaamisen kehitys sekä hyvä johtaminen lisäävät tyytyväisyyttä, kun taas epäselvät odotukset, epäoikeudenmukaisuus, korkea työmäärä tai huono työilmapiiri voivat vähentää sitä. Teoreettisia näkökulmia ovat esimerkiksi Herzbergin kaksifaktoriteoria sekä työelämän psykologiassa käytetty työvalmiusmalli (JD-R-malli), jotka korostavat sekä motivaationtekijöitä että työuupumusta vaikuttavia resursseja ja kuormitusta.

Mittaaminen tapahtuu tyypillisesti erilaisilla kyselyillä ja mittareilla, kuten yleisillä työtyytyväisyyskyselyillä tai laadullisilla haastattelulähestymistavoilla. Suurta käytäntöä löytynee sekä kansainvälisistä että suomalaisista organisaatioista, joissa mittari voidaan räätälöidä kontekstiin sopivaksi.

Työtyytyväisyydellä on merkittäviä käytännön vaikutuksia sekä työntekijöihin että organisaatioihin: korkea tyytyväisyys liittyy parempaan sitoutumiseen, vähäisempään poissaoloon ja parempaan suorituskykyyn, kun taas matala tyytyväisyys voi lisätä stressiä ja vaihtuvuutta. Parantamiseksi voidaan käyttää työtehtävien selkeyttämistä, osallistavaa johtamista, palautteen systematisointia, kehitysmahdollisuuksien lisäämistä sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon tukemista.