Tunnottomuus

Tunnottomuus tarkoittaa alentunutta tai täysin menetettyä tuntoa jonkin kehon alueen iholla tai lihaksissa. Se voi olla paikallista, esimerkiksi kädessä, jalassa tai kasvoilla, tai yleisempää. Tunnottomuuteen voi liittyä pistelyä, kihelmöintiä, polttavaa tuntemusta tai heikentynyttä koordinaatiota. Oireet voivat olla tilapäisiä tai pitkäkestoisia, ja ne voivat esiintyä yhdessä muiden aistihäiriöiden kanssa kuten kipuna tai lihasheikkoutena.

Suurimmat syyt tunnottomuuteen vaihtelevat. Tilapäinen puutuminen voi johtua hermon puristuksesta asennon vuoksi tai kiertoliikkeen häiriöistä. Pitkäaikainen tai toistuva tunnottomuus voi johtua neurologisista sairauksista tai verenkiertoon liittyvistä ongelmista: neuropatiat (esimerkiksi diabetes, B12-vitamiinin puutos, alkoholismin vaikutukset), radikulopatia tai selkäja aivorunon vauriot, aivosyövän tai ohimenevän aivohalvauksen kaltaiset keskushermoston tilat, autoimmuunisairaudet (Guillain-Barré, MS), tulehdukselliset infektiot ja joidenkin lääkkeiden sivuvaikutukset.

Diagnostiikka rakentuu potilaan sairaushistorian, hyvän neurologisen tutkimuksen ja tarvittaessa verikokeiden sekä kuvantamisen varaan. Tutkimuksiin voi kuulua glukoosi-, B12- ja kilpirauhastutkimukset, hermojohtokokeet sekä aivo- tai selkäydinnäytteiden kuvat (MRI/CT) tilanteesta riippuen.

Hoito kohdistuu tunnottomuuden taustalla olevaan syyhyn. Paineen purun tai liiallisen rasituksen poistaminen, sokeritasapainon ja ravitsemuksen korjaaminen, vitamiinilisät sekä fysioterapia voivat olla hyödyllisiä. Joissakin tapauksissa tarvitaan lääkehoitoa, leikkausta tai lääkityksen muutosta.

Ennuste riippuu syystä: osa tunnottomuudesta palautuu, kun perusta sekä sairaus ovat hallinnassa, toiset tapaukset voivat olla pitkäaikaisia tai pysyviä. Tunnottomuutta kannattaa seurata ja hakeutua lääkärin arvioon, jos se ilmaantuu äkillisesti yhdessä puheen tai liiketoiminnan muutosten kanssa, tai jos se on pitkäkestoista ilman parantumisen merkkejä.