Tulehdusprosesseihin

Tulehdusprosessit kuvaavat elimistön immuunivasteen sarjaa, joka käynnistyy kudosvaurion, infektion tai ärsykkeen seurauksena. Ne voivat olla akuuttia tai kronista luonteeltaan. Tavoitteena on poistaa vaurioittava tekijä, estää kudostuho ja käynnistää paraneminen, mutta liiallinen tai pitkäaikainen vaste voi aiheuttaa lisävaurioita.

Keskeiset mekanismit perustuvat sekä välittömästi toimivaan tulehdukselliseen vasteeseen että sen säätelyyn. Vauriotapahtumassa kudokseen päässeet patogeenit tai vaurioituneet solut vapauttavat tulehduksen välittäjäaineita, kuten histamiinia, prostaglandiineja, leukotrieenejä sekä sytokiineja (esim. IL-1β, TNF-α, IL-6). Näiden vaikutuksesta verisuonet laajenevat ja kudosnesteen vuoto lisääntyy, mikä mahdollistaa immuunisolujen saapumisen paikalle. Alkuvaiheessa neutrofiilit ovat eturintamassa, myöhemmin makrofagit ja muut solut osallistuvat.

Prosessi etenee kohti puhdistusta ja paranemista, mikäli syy poistuu. Anti-inflammatoriset signaalit sekä resoluutioaineet edistävät rauhoittumista ja kudosten korjausta. Jos syy pysyy tai vaste on liiallinen, kehittyy krooninen tulehdus, johon liittyy pitkäaikaista immuunivastausta, kudostuhoa, arpeutumista ja usein toiminnanvajauksia.

Diagnoosi ja hoito perustuvat kliiniseen löydökseen, laboratoriodiagnostiikkaan ja taustatekijöiden hoitoon. Tärkeimpiä tutkimuksia ovat CRP- ja ESR-mittaukset sekä kuvantaminen ja tarvittaessa kudosnäytteet. Hoito kohdistuu sekä taustatekijän poistamiseen että tulehduksen lievittämiseen: tarpeen mukaan käytetään ei-steroidisia tulehduskipulääkkeitä, lyhytaikaista kortikosteroidia sekä joissakin tapauksissa immuunimuokkaavaa hoitoa.