ESRmittaukset

ESRmittaukset ovat erytrosyyttien sedimentoitumisnopeuden (ESR) mittaamista. ESR on ei-spesifinen tulehduksen ja kudostuhojen merkki, joka kuvaa kuinka nopeasti punasolut laskeutuvat kappaleessa putkessa yhden tunnin aikana, ilmoitettuna millimetreinä tunnissa (mm/h). Yleisimmin käytetty menetelmä on Westergren-menetelmä, mutta myös muita tekniikoita, kuten Wintrobe-menetelmää, käytetään joissain laboratorioissa. Näytteenottokoostumuksesta riippuen käytetään antikoagulanttia, usein citraattia tai EDTA:ta, ja mittaus tehdään pystysuorassa putkessa huoneenlämmössä noin tunnin ajan. Tulos on sirontakuvamainen: sedimentoituneiden punasolujen korkeus mm.

Normaalit ESR-arvot vaihtelevat iän ja sukupuolen sekä laborATORION mukaan. Yleisesti ottaen arvot ovat pienempiä miehillä kuin naisilla ja voivat kohota ikääntyessä. Raskaana olevat ja anemiset potilaat voivat saada huomattavasti korkeampia arvoja. Koska ESR on epäspesifi, se voi olla koholla monissa tiloissa, jotka liittyvät tulehdukseen, infektioihin, autoimmuunisairauksiin, maligniteetteihin tai kudostuhoon, sekä leikkauksen jälkeiseen tilaan.

Tulkinta on kontekstisidonnainen: normaali ESR ei sulje pois sairauksia, eikä erittäin korkea arvo yksin riipu diagnoosiin. ESR-mittaus on usein osa sairauden seurannan työkalupakkia yhdessä kliinisen arvion ja muiden mittareiden, kuten CRP:n, kanssa. ESR:n rajoituksia ovat muun muassa punasolujen ominaisuudet (anemia, rouleaux-ilmiö), plasmaproteiinien muutokset sekä lääketieteelliset tilat, jotka vaikuttavat arvoon.