patogeenit

Patogeeni on eliö tai biologinen tekijä, joka kykenee aiheuttamaan sairautta isäntäorganismissa. Patogeenit voivat olla bakteereja, viruksia, sieniä sekä alkueläimiä ja loisia. Prionit ovat proteiineihin liittyviä patogeenejä, jotka voivat aiheuttaa vakavia neurodegeneratiivisia sairauksia. Patogeenien tartuntakyky ja vaikutus riippuvat sekä patogeenin ominaisuuksista että isännän tilasta ja ympäristötekijöistä.

Patogeenisuus kuvaa kykyä aiheuttaa sairautta; virulenssi puolestaan mittaa taudin vakavuutta. Patogeenien kyky aiheuttaa haittaa selittyy tekijöillä kuten adheesiolla isäntäsoluihin, invasioilla, kudosten tuhoamisella sekä immuunivasteen kiertämisellä. Eri patogeeneillä on erilainen tartuntakyky ja infektiivinen annos.

Tartuntareitit ovat moninaisia: ilmateitse ja aerosoleina, kosketus, saastunut ruoka tai vesi sekä veren tai muiden biologisten nesteiden välitys sekä vektorien kuten hyttysten välitys. Isäntätekijän tila ja ympäristötekijät vaikuttavat infektion todennäköisyyteen: immuunijärjestelmän toiminta, ikä, sairaudet, ravitsemus sekä elinympäristö ja hygienia.

Ehkäisy ja hallinta: hygienia, rokotteet, varhainen diagnoosi ja eristäminen sekä ympäristön ja käytäntöjen muokkaaminen tartuntaketjujen katkaisemiseksi. Antimikrobisen vastustuksen seuranta on keskeistä julkisessa terveydenhuollossa.

Diagnostiikassa käytetään kultivaatiota sekä molekyylitestejä kuten PCR, serologiaa sekä genominsekvenointia. Näillä menetelmillä tuetaan sekä yksittäisten tapausten hoitoa että väestötason seurantaa ja ohjelmia taudin leviämisen torjumiseksi.