Tromboosiriski

Tromboosiriski viittaa yksilön todennäköisyyteen kehittää verihyytymiä verenkierron alueille. Se kattaa sekä laskimo- että valtimotromboosin riskit, kuten syvän laskimotukoksen DVT:n ja keuhkoveritulpan PE:n, sekä harvinaisemmat valtimoiden tromboosin komplikaatiot. Tromboosiriski on usein monien tekijöiden summa, eikä se aina johda tapahtumaan; riskin mittaamiseen käytetään erilaisia riskianalyysejä ja potilaan taustatietojen huomioimista.

Keskeisiä riskitekijöitä ovat sekä perinnölliset tekijät (esim. FVL-faktorin V Leiden -mutaatio, protrombiinimutaatio, antikoagulanttipuutokset) että hankitut tekijät (syöpä, leikkaus, pitkäaikainen immobilisaatio, raskaus ja synnytys, liikunnan vähyys, ylipaino, tupakointi sekä hormonaalinen suojaus eli ehkäisy- ja raskaushormonit). Ikä ja aiempi tromboosi lisäävät riskiä. Erityisesti kirurgiset toimenpiteet, vakava sairaus, maligniteetti ja pitkäaikainen liikkumattomuus nostavat tilapäistä riskiä.

Riskin ehkäisyyn pyritään sekä elämäntapamuutoksin että potilaskohtaisella profylaksialla. Liikunta ja painonhallinta sekä tupakoinnin lopettaminen vähentävät laskimotromboosin riskiä. Perioperatiivinen profylaksia voidaan toteuttaa lyhyt- tai pitkäaikaisena hepariini-injektiona tai suun kautta otettavina verenohennuslääkkeinä, lisäksi käytetään mekaanista ehkäisyä kuten kompressiota. Riskinarvioissa käytetään usein Caprini- tai Padua-asteikkoa.

Jos tromboosiriski realisoituu, hoito sisältää yleensä antikoagulaatiota. Käytössä ovat sekä hepariinihoidot että pitkäaikaiset suun kautta otettavat antikoagulantit, kuten rivaroksabaani, apiksabaani, edoksabaani tai dabigatra. Hoidon kesto riippuu syystä: provokoidussa tapauksessa yleensä noin 3 kuukautta, unprovoked- tai syöpäperäisessä tapauksessa pidempi hoito. Tavoitteena on estää uusintatromboosi ja vähentää komplikaatioiden riskiä, ottaen huomioon vuotovaarat.