Translokaatio

Translokaatio on kromosominen rakennemuutos, jossa osa yhdestä kromosomista siirtyy toiseen kromosomiin tai toiseen osaan samaa kromosomia. Se voi johtaa fuusio-geenien syntyyn tai muuttuneeseen geneettiseen säätelyyn, mikä vaikuttaa yksilön fenotyyppiin. Translokaatioita voidaan luokitella useilla tavoilla, mutta yleisiä muotoja ovat reciprocaarinen (kaksoisvaihtoinen) translokaatio ja Robertsonian-translokaatio.

Reciprokkaalisessa translokaatiossa kaksi kromosomia vaihtaa vastakkaisia osiaan, mikä voi säilyttää usein normaalin määrän geneettistä materiaalia, mutta luo uuden fuusion geenien tai uusien säätelyseutujen riskejä. Robertsonian-translokaatiossa akrosentriset kromosomit fuusioituvat keskeltä toisiinsa, jolloin syntyy yksi suurempi kromosomi ja pienet lyhyet osat ovat usein menetettyjä. Translokaatioita voi syntyä sattumalta, mutta ne voivat myös johtua altistuksesta säteilylle, kemikaaleille tai muille tekijöille, jotka aiheuttavat DNA-kaksoisjuosteiden katkeamisen ja virheellisen uudelleenparituksessa.

Seurauksia translokaatioilla voi olla yleisesti merkittäviä, ja ne voivat muuttaa geenejä tai luoda fuusioituja geenejä, joiden tuote vaikuttaa solun kasvuun ja erilaistumiseen. Tämä on erityisen tärkeää syöpien kontekstissa: esimerkiksi Philadelphia-kromosomi t(9;22) BCR-ABL fuusioi tuottaa konstitutivisesti aktiivisen valkuaineen, jota vastaan on kehitetty kohdennettuja hoitoja. Muita esimerkkejä ovat t(8;14) MYC Burkittin lymfoomassa ja t(15;17) PML-RARA akuutissa promyeloonisessa leukemiassa.

Diagnoosi translokaatioista perustuu kromosomien tutkimukseen: perinteinen karyotypointi, FISH-tutkimukset sekä PCR- ja seuraavan sukupolven sekvensointiin perustuvat menetelmät. Hoitostrategiat voivat riippua siitä, onko translokaatio liitetty fuusio-tekijän muodostumiseen ja miten fuusioprotein vaikuttaa solujen kasvun säätelyyn.