Tiputuksen

Tiputus, eli infuusio, on lääketieteellinen menetelmä, jolla nestettä, lääkkeitä tai ravintoaineita annostellaan potilaan laskimoon infuusiona. Tiputusta käytetään nesteytykseen, elektrolyyttitasapainon säilyttämiseen, lääkkeiden asteittaiseen annosteluun sekä ravitsemuksen tukemiseen, esimerkiksi parenteraalisessa ravitsemuksessa. Se on yleinen hoitomuoto sekä sairaalahoidossa että ensihoidossa, ja sen toteutus räätälöidään potilaan tarpeiden mukaan.

Infuusion aloittamiseen tarvitaan laskimokanyyli tai pysyvä laskimoputki sekä infuusion letku. Letkun kautta neste kulkee infuusion säiliöstä potilaan laskimoon. Monissa hoitoyksiköissä käytetään infuusionpumppua, joka määrittää tarkan annostelun nopeuden.

Tiputusta voidaan antaa jatkuvana infuusiona tai lyhytaikaisena annosteluna (bolus). Lääkkeet voivat olla liuoksessa infuusion pussissa tai ne voidaan lisätä erilliseen liuokseen ennen annostelua. Ravintoaineet voivat olla osa täydentävää infuosiota.

Hoitoon kuuluu säännöllinen seuranta: potilaan vointi, nesteen määrä, laskimopaikan tilanne sekä ihon ja ympäristön tarkkailu. Mahdollisia komplikaatioita ovat infiltraatio, flebiitti, infektio sekä harvinaisemmat ilmaembolismiin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksiin liittyvät tapahtumat. Nesteen ja lääkkeiden annostelua säädellään potilaan voinnin sekä elektrolyyttitasapainon perusteella.