Taustaradiaatio

Taustaradiaatio on ympäristössä jatkuvasti esiintyvää ionisoivaa säteilyä, joka johtuu sekä luonnollisista että ihmisen aiheuttamista lähteistä. Luonnolliset lähteet koostuvat kosmisesta säteilystä sekä maaperässä ja rakennuksissa olevista radioaktiivisista aineista, kuten uraani-238, torium-232 ja kalium-40. Radon on merkittävä sisäilman taustasäteilyn lähde, joka syntyy näiden aineiden hajoamisessa. Ihmisen aiheuttamia lähteitä ovat lääketieteelliset kuvantamismenettelyt (röntgen, CT), ydinvoimalat ja teollisuuden toiminta sekä ydinasekokeista ja ydinonnettomuuksista seuraava säteily.

Taustaradiaation annoksia mittaavat ja ilmoittavat yksiköinä gray (Gy) ja sievert (Sv), jossa sievert huomioi säteilyn biologisen vaikutuksen. Maailmanlaajuinen keskimääräinen vuotuinen efektiivinen annos luonnollisista lähteistä on arviolta noin 2–3 millisievertä (mSv), ja suurin osa tulee kosmisesta ja radonista. Yksilölliset erot ovat suuria: korkeat radonpitoisuudet, maantieteelliset olosuhteet ja elämäntavat vaikuttavat merkittävästi. Lääketieteelliset menettelyt voivat lisätä henkilön annosta tilapäisesti, etenkin CT-kuvantamisessa. Säännökset ja käytännöt perustuvat ALARA-periaatteeseen eli pyritään pitämään altistus niin vähäisenä kuin kohtuullisin perustein on mahdollista.

Terveyden kannalta taustaradiaatio aiheuttaa pienet lisäriskit, ja tutkijat ovat osoittaneet yhteyden syöpäriskiin matalillakin annoksilla ilman selkeää rajaa. Siksi valvonta ja monitorointi ovat tärkeitä: dosimetrit työntekijöille, radonin mittaukset asunnoissa sekä rakennusmateriaalien valinta. Kansainväliset organisaatiot, kuten ICRP ja UNSCEAR, seuraavat taustasäteilyn tasoja ja antavat suosituksia turvallisista käytännöistä.