Tapaturmariskien

Tapaturmariskien käsite viittaa tilanteisiin, joissa henkilöllä on mahdollisuus saada loukkaantuminen tai muu fyysinen vahinko. Tapaturmariskit syntyvät, kun vaarat kohdataan altistumisen kanssa, ja kokonaisriski määräytyy sekä todennäköisyyden että seuraamusten vakavuuden perusteella.

Tapaturmariskit voivat liittyä erilaisiin vaaratyyppiin: fyysisiä (liukastumis- ja kompastusriskit, koneiden liikkeet), kemiallisia, biologisia, ergonomisia sekä psykososiaalisia riskitekijöitä. Altistumisen kesto, työvaiheiden toistuvuus sekä suunnittelun puute vaikuttavat riskin suuruuteen. Myös inhimilliset tekijät, kuten koulutus, työväsymys ja keskittymisongelmat, voivat lisätä riskiä.

Riskien hallinta alkaa riskien tunnistamisesta, arvioinnista ja priorisoinnista sekä toimenpiteiden suunnittelusta tavoitteena pienentää sekä todennäköisyyttä että seuraamuksia. Käytetty riskienhallinnan hierarkia korostaa vaaran poistamista tai vähentämistä teknisillä ratkaisuilla ja työjärjestelyillä ennen henkilökohtaisia suojavarusteita. Esimerkkejä ovat koneiden suojaus, kunnossapito, selkeät työmenetelmät, koulutus sekä työaikojen ja kuormituksen hallinta.

Lainsäädäntö ja viranomaisten ohjeet ohjaavat riskien arviointia ja turvallisuusjohtamista sekä edellyttävät turvallisuusasioiden dokumentointia ja seuranta­menettelyjä. Tapaturmariskien hallinta on osa laajempaa työ- ja organisaatio­kulttuurin kehittämistä, jonka tarkoituksena on vähentää vahinkoja, parantaa työhyvinvointia ja edistää tuottavuutta. Se perustuu sekä systemaattiseen tunnistukseen että jatkuvaan parantamiseen.