Tapaturmariskejä

Tapaturmariskejä ovat loukkaantumisen tai muun fyysisen haitan todennäköisyyksiä, jotka voivat ilmetä työssä, kotikontekstissa tai vapaa-ajalla. Riski syntyy, kun vaarat ja altisteet ovat läsnä ja ihmisen toiminta tai olosuhteet lisäävät onnettomuuden todennäköisyyttä.

Tapaturmariskejä voivat aiheuttaa erilaiset tekijät: liukastuminen ja kompastuminen, viilto- ja pistohaavat, palovammat ja paleltumat, puristumiset sekä isku- ja murskahingot, kemialliset vaikutukset, melu ja näkö- tai hengitysvaikutukset sekä ergonomiset riskit kuten toistuvat liikkeet, epäergonomiset asennot sekä raskas nosto. Lisäksi psyykkiset tekijät, kuten kiire ja stressi, voivat lisätä inhimillistä virheiden määrää.

Riskin arviointi ja hallinta perustuvat vaarojen tunnistamiseen, riskin suuruuden arvioimiseen ja toimenpiteiden suunnitteluun. Keskeisiä tekijöitä ovat altistumisen kesto, toistuvuus, käytettävissä olevat suojelukeinot sekä ihmisten koulutus ja toimintaohjeet. Tapahtumalähteitä seurataan myös lähestymistavoilla kuten läheltä piti -tilanteiden raportointi.

Tapaturmariskien hallinnan yleinen malli perustuu riskin poistamiseen tai vähentämiseen kolmen suojausvälineen kautta: ensiksi poistamalla vaaran, toiseksi käyttämällä teknisiä suojelukeinoja ja kolmanneksi noudattamalla hallinnollisia toimenpiteitä sekä henkilönsuojaimia. Lisäksi keskeisiä keinoja ovat työohjeet, koulutus, säännölliset turvallisuuskierrokset ja raportointi sekä jatkuva parantaminen.

Suomessa tapaturmariskien hallinta kuuluu työterveys- ja työturvallisuuslainsäädäntöön. Työnantajilla on velvollisuus tehdä riskinarviointi, laatia turvallisuus- ja suojeluohjeet sekä varmistaa koulutus ja asianmukaiset suojelutuotteet. Työturvallisuutta tukevat myös valtion ja muunkin organisaation ohjeistukset sekä työterveyslaitoksen käytännöt.