epäergonomiset

Epäergonomiset ovat esineitä, työtiloja tai työmenetelmiä, jotka eivät huomioi ergonomian perusperiaatteita. Ne voivat lisätä kehon rasitusta ja altistaa tuki- ja liikuntaelinsairauksille. Epäergonomisia ratkaisuja esiintyy yleisesti työympäristöissä, joissa korostuvat toistuvat liikkeet, staattiset asennot tai suuret voiman tarpeet.

Tyypillisiä piirteitä ovat puutteellinen säädettävyys, huono selän tai niskan tuki, epäsuotuisat asennot sekä toistuvat liikkeet ja suuret voimankäytöt. Lisäksi huono valaistus, heikko näkyvyys ja tärinä voivat lisätä rasitusta.

Seurauksena voivat olla akuutit lihas- ja nivelkivut sekä pitkäaikaiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Epäergonomiset ratkaisut voivat heikentää työtehoa, lisätä sairauspoissaoloja ja altistaa vammoille.

Arviointi tapahtuu erilaisin menetelmin: havainnointi, työpisteen tarkastus sekä riskinarviointityökalujen, kuten RULA- ja REBA-analyysien, käyttö. Parantaminen perustuu ergonomian periaatteisiin: säädettävyyden lisääminen, kehon luonnollisen asennon tukeminen, toistuvan rasituksen vähentäminen sekä taukojen ja työn kierrätyksen lisääminen.

Esimerkkejä epäergonomisista ratkaisuista ovat staattiset tai ei-säädettävät työpöydät ja tuolit, huonot työkalut, pienet näytöt ilman riittävää katselukulmaa sekä puutteellinen tuki hartioille ja niskalle.

Yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys on huomattava: epäergonomiset ratkaisut voivat lisätä sairauspoissaoloja ja alentaa työtehoa sekä työtyytyväisyyttä.