Tallenteiden

Tallenteiden käsite viittaa tallennettuihin kopioihin äänestä, videosta tai muusta materiaalista, jotka on tallennettu säilytettäväksi ja mahdollisesti jaettavaksi. Tallenteet voivat olla sekä analogista että digitaalista alkuperää, ja niitä käytetään tutkimuksessa, journalismissa, perinteisissä arkistoissa sekä lainsäädäntöä tai kulttuuriperintöä varten. Käytännössä tallenteita voivat olla esimerkiksi äänitteet, videotallenteet sekä digitaaliset sensoritallenteet ja logit.

Tallenteita luokitellaan usein sisällön mukaan, kuten äänitallenteet, videotallenteet sekä data- tai lokitallenteet. Ne voivat syntyä suoraan tallentamalla esimerkiksi haastatteluita ja konsertteja tai ne voivat olla digitointi- ja arkistointiprosessien tulosta. Tiedostomuodot vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan: audio sisältää WAV, FLAC sekä MP3/AAC; video voi olla MP4, AVI tai MKV; kuvat voivat olla TIFF- tai JPEG 2000 -muodoissa ja rakenna digitaalisia tallenteita esimerkiksi CSV- tai JSON-formaatteihin.

Tallenteiden pitkäaikaissäilytys vaatii metadataa ja säilytysprosessien hallintaa. Keskeisiä ovat tekninen metadata (formatit, resoluutio, bittisyvyys), kuvaileva metadata (otsikot, kuvaus, päivämäärät) sekä säilytys- ja muuttuvaa ekosysteemiä tukevaPreservointi-metadata. Uusia versioita ja formaattimuutoksia suunnitellaan sekä migraatioiden että emuloinnin avulla, eheyden tarkistuksilla ja varmuuskopioilla.

Käyttöoikeudet ja pääsyrajoitukset ovat keskeisiä tallenteiden hallinnassa. Tekijänoikeudet, yksityisyys ja julkisuusrajoitukset vaikuttavat siihen, miten tallenteita saa käyttää, jakaa tai julkaista. Julkishallinnon ja kulttuuriperinnön organisaatiot, kuten arkistot, kirjastot ja museot, vastaavat tallenteiden säilyttämisestä, hallinnoinnista ja saatavuudesta.

Esimerkkejä suojetuista tallenteista ovat kansalliset ja alueelliset arkistot sekä Finnaan kootut kokoelmat. Suomessa tallenteita pidetään osana kulttuuriperintöä ja tutkimuksen perusta, ja niitä ylläpidetään sekä digitaalisessa että fyysisessä muodossa.