Taajuusaluejenisillä

Taajuusaluejenisillä on termi, jota käytetään kuvaamaan taajuusalueiden tyyppejä tai luokittelua. Käytännössä sillä viitataan siihen, miten taajuusalueet jaetaan eri ominaisuuksien perusteella siten, että ne soveltuvat erityyppisiin sovelluksiin, säätelyyn ja tekniseen suunnitteluun. Tämä käsite ei ole vakiintunut suomenkielisessä teknisessä sanastossa, mutta sitä voidaan käyttää kuvaamaan yleisiä luokitusperiaatteita.

Luokituksen yleisiä ulottuvuuksia ovat spektrin leveys (bandwidth), keskitaajuus sekä käyttö- ja säätelytarkoitus. Esimerkkejä taajuusalueista ovat äänisignaalien kuuluvuusalue noin 20 Hz–20 kHz sekä radiolähetysten ja tietoliikenteen taajuuskaistat. Radiotaajuusalueet jaetaan usein kategorioihin LF-, MF-, HF-, VHF-, UHF-, SHF- ja EHF-alueisiin, joiden yleiset käyttöalueet ja ominaisuudet: taajuusalueet määrittelevät sekä kantaman että vuorovaikutuksen ympäristön kanssa. Kansainvälisissä sovelluksissa ITU ja muut viranomaiset hallinnoivat näiden alueiden varausta ja käyttötarkoituksia.

Parametreihin kuuluvat muun muassa taajuusalueen leveyden lisäksi keskitaajuus, modulointitapa sekä käytännön siirron tarpeet, kuten line-of-sight- tai maanpäälliset propagaatio-olosuhteet. Taajuusaluejenisillä auttaa suunnittelussa esimerkiksi spektrinhallinta, kanavointi ja yhteensopivuus eri järjestelmien välillä.

Käyttökonteksteja ovat muun muassa äänitekniikka, radioliikenne, televisio- ja digitaalinen tietoliikenne sekä satelliittiviestintä. Huomattava on, että termi ei ole kiinteä standardi, vaan sovellettavissa kontekstin mukaan.