taajuusalueen

Taajuusalueen käsite tarkoittaa määriteltävissä olevaa taajuusvaihtelujen joukkoa, eli kaikkia taajuuksia, joiden välillä jokin laite, järjestelmä tai palvelu toimii tai on suunniteltu toimimaan. Taajuusalueet ovat olennainen osa radiotaajuusjakelua ja signaalin käsittelyä, ja niiden rajat sekä tarkka sisäinen jakaminen määritellään sekä kansainvälisillä standardeilla että kansallisilla sääntelyviranomaisilla. Tarkoituksena on varmistaa yhteensopivuus, minimoida häiriöt ja tehokas spektrin käyttö.

Taajuusalueen laajuutta kutsutaan kaistanleveydeksi, joka mitataan hertseissä (Hz) tai suuremmissa yksiköissä kuten kilohertseissa (kHz), megahertseissä (MHz) tai gigahertseissä (GHz). Käytännön sovelluksissa taajuusalueet jakautuvat eri tarkoituksiin; ääniala, radio- ja televisiotoiminta sekä tietoliikenne tarvitsevat omat, usein viranomaisten määräämät kaistat.

Esimerkkejä yleisistä taajuusalueista ovat ääniaaltojen alue (noin 20 Hz–20 kHz) sekä radiotaajuusalueet, kuten LF (30–300 kHz), MF (300 kHz–3 MHz), HF (3–30 MHz), VHF (30–300 MHz), UHF (300 MHz–3 GHz), SHF (3–30 GHz) ja EHF (>30 GHz). FM-, televisio- ja mobiiliverkkojen taajuusalueet muodostavat lisäkaistoja näiden luokkien sisällä.

Kansainvälisesti ITU koordinoi spektrin käyttöä ja jaon periaatteita, ja alueellisesti CEPT sekä kansalliset viranomaiset kuten Suomessa Traficom vastaavat taajuusalueiden jakamisesta ja lupien myöntämisestä sekä käyttöönotosta. Taajuusalueiden määritykset ja neuvottelut vaikuttavat radiolaitteiden suunnitteluun, suorituskykyyn ja kustannuksiin sekä järjestelmien yhteentoimivuuteen.