radiolaitteiden

Radiolaitteiden käsite kattaa laitteet, jotka tuottavat, käsittelevät, havaitsevat tai mittaavat ionisoivaa säteilyä tai sitä käyttävää elektromagneettista säteilyä ja joita käytetään lääketieteessä, teollisuudessa sekä tutkimuksessa.

Diagnostiset radiolaitteet sisältävät röntgenlaitteet, digitaaliset röntgenkuvausjärjestelmät, tietokonetomografian CT-laitteet sekä fluoroskooppijärjestelmät ja mammografialaitteet. Terapeuttiset radiolaitteet kattavat ulkoisen sädehoidon lineraalisädehoitimet sekä brachyterapiassa käytettävät säteilylähteet. Nukleaariseen lääketieteeseen liittyvät radiolaitteet, kuten gammakamerat sekä SPECT- ja PET/CT -järjestelmät, tukevat aineenvaihdunnan kartoitusta ja diagnostiikkaa. Säteilymittaus- ja suojalaitteet, kuten Geiger–Mäuller -mittarit, dosimetrit ja scintillaatiokennot, tukevat sekä laadullista että määrällistä mittausta ja turvallisuustoimia.

Turvallisuus ja sääntely: Radiolaitteiden käyttö perustuu säteilyturvallisuusperiaatteisiin, kuten ALARA-periaatteeseen (as low as reasonably achievable), sekä asianmukaisiin suojautumistoimiin ja annoshallintaan. Laitteiden suunnittelu, käytäntö ja ylläpito ovat sekä kansainvälisen että kansallisen lainsäädännön ja standardien alaisia. Suomessa valvonnasta vastaa Säteilyturvallisuus ja ydinlainsäädäntö (STUK), ja EU-lainsäädäntö sekä IEC- ja IAEA-standardit ohjaavat CE-merkintää sekä käyttöturvallisuutta.

Käytön kehitys jatkuu digitalisaation ja kuvantamisen tarkkuuden parantamisen myötä, samalla kun hoitojen ja tutkimusten turvallisuus sekä annosoptimointi paranevat teknologian ja laadunhallinnan kehittyessä.