taajuusalueista

Taajuusalueista tarkoitetaan taajuuksien kokonaisuutta, jota käytetään tai tutkitaan tietyssä kontekstissa. Alaraja ja yläraja sekä niiden välinen kaistanleveys määrittävät kyseisen alueen. Eri aloilla käytetään erilaisia luokitusperiaatteita, ja rajat voivat vaihdella sovelluksesta riippuen.

Akustiikassa taajuusalueet liittyvät äänen kuultavuuteen. Ihmisen kuulovamma on noin 20 Hz–20 kHz, jonka ylittäviä taajuuksia kutsutaan ultraääniksi ja joita pienemmät kuin noin 20 Hz infrasäveliksi. Äänianalyysissä ja äänentoistossa taajuusalueiden ymmärtäminen auttaa mittauksia, suunnittelua ja tallennusta.

Radio- ja telekommunikaatiossa taajuusalueet ovat keskeisiä sekä suunnittelussa että sääntelyssä. Yleisimmät alueet ovat Very Low Frequency 3–30 kHz (VLF), Low Frequency 30–300 kHz (LF), Medium Frequency 300 kHz–3 MHz (MF), High Frequency 3–30 MHz (HF), Very High Frequency 30–300 MHz (VHF), Ultra High Frequency 300 MHz–3 GHz (UHF), Super High Frequency 3–30 GHz (SHF) ja Extremely High Frequency 30–300 GHz (EHF). Eri alueilla käytetään erilaisia taajuuskaltaisia palveluita: esimerkiksi pitkän matkan radioviestintä ja maanpinnan, ionosfäärin ja ilmakehän vaikutukset sekä line-of-sight -yhteydet.

Taajuusalueiden valinta vaikuttaa sekä signaalin käytännön leviämiseen että teknisiin ratkaisuin, kuten kaistanleveyteen, modulaatioon ja antennin kokoon. Taajuudet määrittävät myös typillisen antennin koon ja suorituskyvyn sekä sen, miten herkästi signaali vaurioituu häiriöille tai sadevireille.