kuuluvuusalue

Kuuluvuusalue on termi, jota käytetään kuvaamaan äänien taajuusaluetta, jonka kuuleva ihminen tai äänentoistolaitteet voivat käsitellä. Se voi viitata sekä biologiseen kuulon kykyyn että teknisten laitteiden taajuusvasteeseen. Kuuluvuusalueen määrittäminen on keskeistä sekä kuuloa koskevissa tutkimuksissa että laadun arvioinnissa audioalalla.

Ihmisen kuuluvuusalue riippuu iästä, kuulon terveydestä ja altistuksesta melulle. Yleisesti aikuisella nuorella kuulijalla alue on noin 20 Hz:stä 20 kHz:iin. Ikääntyessä ja pitkäaikaisen melun vaikutuksesta yläraja usein laskee, ja yksilölliset erot voivat olla suuria. Alaraja voi toisinaan poiketa hieman, mutta käytännössä suurin osa aikuisista ei kuule taajuuksia huomattavasti tämän alueen ulkopuolelta.

Laite- tai järjestelmäkohtainen kuuluvuusalue kertoo, millä taajuusalueella laite pystyy toistamaan äänet säilyttäen käyttökelpoisen laadun. Tämä ilmenee tyypillisesti taajuusvasteena, ja se esitetään taajuusvälillä sekä voimakkuustasolla. Esimerkiksi kuulokkeiden tai kaiuttimien kuuluvuusalue on usein noin 20 Hz–20 kHz, mutta käytännössä vaste voi poiketa eri taajuuksilla riippuen laitteesta. Kalliimmat laitteet voivat tarjota tasaisemman vasteen koko alueella.

Kuuluvuusalue vaikuttaa arkeen muun muassa siinä, millaisia äänentoistoja ja kuuloaistin käyttöä tarvitaankaan sekä miten kuulon heikentymä tai apuvälineet otetaan huomioon.