kaiuttimien

Kaiuttimet ovat äänentoistojärjestelmän loppupää, joka muuntaa sähköisen signaalin ilmavaksi ääniaalloksi. Ne koostuvat yleensä useista kaiutinelementeistä, kuten diskantista (korkeat äänet), keskiäänisestä ja bassoelementistä, sekä kotelosta sekä mahdollisista ilmanpoisto- tai bass-reflex-porttijärjestelmistä. Kaiuttimet voivat olla passiivisia tai aktiivisia: passiiviset vaativat erillisen vahvistimen, kun taas aktiiviset sisältävät omat vahvistimensa ja usein signaalinkäsittelyn.

Tekniset ominaisuudet koostuvat impedanssista, herkkyydestä ja taajuusvasteesta. Impedanssi ilmoittaa kaiuttimen sähköisen vastuksen, tavallisesti 4–8 ohmia. Herkkyys kuvaa, kuinka suuren paineen kaiutin tuottaa yhdellä watin teholla mitattuna, tyypillisesti noin 85–95 dB SPL 1 W / 1 m. Taajuusvaste kertoo, millä äänialueella kaiutin toistaa äänen, yleisesti noin 40 Hz–20 kHz. Useimmissa kaiuttimissa on useita ajureita: diskantti (korkeat äänet), keskiääninen ja bassialueen elementti. Kotelo voi olla suljettu tai bass-reflex-portilla, ja kotelon muoto sekä materiaalit vaikuttavat äänen sävyyn sekä basson käyttäytymiseen. Joissakin kaiuttimissa on lisäksi säätöjä ja digitaalisia esivahvistimia tai DSP-päätöksiä.

Käyttö ja sijoittelu vaihtelee kotitalouksien stereojärjestelmistä elokuvateattereihin ja ammattikäyttöisiin PA-järjestelmiin. Yleisiä kokoonpanoja ovat stereoparit sekä monikanavaiset järjestelmät kuten 5.1 tai 7.1, joissa kaiuttimet sijoitetaan kuuntelupaikan ympärille. Sijoittelulla ja huoneakustiikalla on suuri vaikutus äänikuvan selkeyteen ja tilaäänen ymmärrettävyyteen. Kaiuttimien valinta perustuu tilaan, budjettiin ja toivottuun äänikuvaan.