äänikuvaan

Äänikuva on termi, joka kuvaa äänten muodostamaa kuvaa tai sitä auditiivista aistimusta, joka ympäröi kuvattaessa tapahtuvaa tilaa, henkilöä tai tapahtumaa. Suomen kielen sanaa muodostavat sanat ään- (ääni) ja kuva (kuva), ja illatiivin muoto äänikuvaan tarkoittaa "kohti äänikuvaa" tai "sävyyn liittyvää äänikuvaa". Käyttöalueet vaihtelevat: termi voi viitata sekä kokemukselliseen että tekniseen käsitteeseen.

Median ja elokuvan kontekstissa äänikuva viittaa äänien kokonaisuuteen, joka täydentää visuaalista aineistoa. Siihen kuuluu taustamusiikki, äänitehosteet, puhe sekä tilan äänet; ne muodostavat äänimaailman, vaikuttavat tunnelmaan, rytmiin ja tilan merkityksiin. Hyvin suunniteltu äänikuva voi korostaa draamaa, kuvien aikahajautumaa ja hahmojen tunnetiloja.

Litteräärisesti ja teknisesti äänikuvaa voidaan tarkastella äänisignaalin laadullisena tai kvantitatiivisena ilmiönä. Puhe- ja äänianalyysissä äänikuva voi tarkoittaa äänen yksilöllistä tunnistettavissa olevaa profiilia (timbre, korkeus, rytmi) sekä sen visuaalista tai digitaalista esitystä, kuten spektrigrafiä tai timbripohjaista kuvausta. Näissä yhteyksissä äänikuvaan liittyy usein sekä kuulorupeatunnus että tallenteen tuotannollinen muokkaus.

Liittyvät termit Suomessa ovat esimerkiksi äänimaailma (soundscape), ääniraita (soundtrack) ja äänisuunnittelu. Äänikuvaan liittyvät käsitteet voivat painottua eri aloilla, kuten elokuvatuotannossa, radiotyössä, musiikkituotannossa tai akustisessa tutkimuksessa.