TESsopimuksissa

TESsopimuksissa viittaa työehtosopimusten sisältöön ja niissä sovittuihin ehdoihin. Työehtosopimukset (TES) ovat neuvottelutuloksia, jotka sopimusosapuolet – yleensä ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen alakohtaisesti tai yrityskohtaisesti – kirjoittavat työ- ja työelämää koskeviksi säännöiksi. TESit antavat vähimmäisedut ja ohjaavat käytännön työjärjestelyjä, ja ne voivat täydentää tai joissakin tapauksissa ohittaa yksittäisten työntekijöiden työsopimuksia.

Soveltamisala ja voimaantulo. TESit voivat olla alakohtaisia tai yrityskohtaisia ja ne voivat olla sitovia kaikille työnantajalle ja työntekijöille signoidussa sektorissa tai tietyssä yrityksessä. Joissakin tapauksissa yleissitovuus voidaan laillisesti ulottaa koko alalle, jolloin TESin ehdot koskevat kaikkia alalla työskenteleviä riippumatta sopimusosallistumisesta. TESin soveltaminen perustuu signatuurien ja mahdollisten lisäyksen määräyksiin sekä niiden voimassaoloaikoihin.

Tavalliset sisällöt. TESit määrittelevät muun muassa palkkojen ja palkkaryhmien perusteet, tulospalkkioiden ja etuuksien mahdolliseudet sekä palkanmaksun periaatteet. Ne säätävät työaikaa, lepoaikoja, vuorotyötä, ylitöitä, vuosilomaa ja lomakorvauksia sekä sairaus- ja tapaturmaetuuksia. Lisäksi ne voivat käsitellä työturvallisuutta, koulutusta, tiedonkantoa, tasa-arvoa sekä irtisanomisen ja lomauttamisen ehtoja.

Suhde yksityisiin sopimuksiin. TESit toimivat sekä lakien että työsopimusten tasolla olevina perus-, maksimi- tai parantavina ehtoineina. Ne eivät saa loukata lainsäädäntöä, mutta voivat tarjota työntekijälle paremman aseman kuin lain vähimmäisvaatimukset.

Yleinen merkitys. TESsopimukset ovat keskeinen osa Suomen työmarkkinoiden sääntelyä; ne vaikuttavat suurimpaan osaan palkansaajista ja määrittelevät käytännön työn tekemisen ehtoja useilla aloilla. Mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan yleensä sovittelulla, neuvotteluilla tai työtuomioistuimen ratkaisuilla.