TESsäädöksiä

TES-säädöksiä tarkoitetaan Suomessa työsuhteisiin liittyviä ehtoja, jotka on sovittu työehtosopimuksissa (TES). TES on työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöjen välisessä neuvotteluun perustuva sopimus, jolla säännellään palkasta, työajasta ja muista työsuhteen ehdoista. TES täydentää ja yhtenäistää käytäntöjä sekä toimialoittain että yrityskohtaisesti.

Neuvottelut käydään yleisesti työnantajaliittojen ja työntekijäliittojen välillä (esim. EK ja SAK/STTK). TES voi olla voimassa useamman vuoden ja koskea joko yksittäistä yritystä tai koko toimialaa. Monia TES-ehtoja sovelletaan yleissitovuuden kautta, jolloin ne koskevat kaikkia alan työntekijöitä riippumatta siitä, onko heillä ammattiliitinsä.

Sisältö vaihtelee, mutta tyypillisiä kohtia ovat palkka ja palkkaluokitukset, työaika ja lepoajat, ylityökorvaukset, lomat ja lomakorvaukset, sairausajan etuudet, irtisanomisaika sekä koulutus- ja urakehitysmahdollisuudet. Lisäksi TES määrittää työolosuhteita, työturvallisuutta sekä yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä koskevat periaatteet.

Oikeusperusta: TES-säädökset perustuvat työsopimuslakiin ja muuhun lainsäädäntöön. Ne voivat antaa paremmat ehdot kuin lain vähimmäistaso, mutta ne eivät saa rikkoa lainsäädäntöä. Noudattaminen on sitovaa työnantajille ja niille työntekijöille, joiden jäsenyyteen tai TES-sopimus ulottuu.

Soveltaminen ja riitojen ratkaisu: TES-asiat ratkaistaan ensisijaisesti osapuolten välisellä neuvottelulla; tarvittaessa riidat voidaan viedä työtuomioistuimeen tai yleisiin oikeusistuimiin. TES-tapaus on keskeinen väline työntekijöiden etujen turvaamisessa ja työmarkkinoiden vakauden edistämisessä.

---