Sääntelymuodot

Sääntelymuodot ovat julkisen vallan käyttämien keinojen sarja, joilla pyritään muokkaamaan yksilöiden, yritysten tai muiden toimijoiden käyttäytymistä. Niiden tavoitteena voi olla yleinen turvallisuus, ympäristön suojelu, kuluttajansuojan turvaaminen tai kilpailun toimivuuden parantaminen. Sääntelymuodot voidaan luokitella useilla tavoilla, mutta yleisimpiä ovat lainsäädäntö ja viranomaismääräykset, hallinnollinen ohjaus, taloudelliset instrumentit sekä informatiivinen sääntely.

Lainsäädäntö ja viranomaismääräykset asettavat sitovia sääntöjä, joita on noudatettava. Näitä ovat lait, asetukset sekä valtion tai kuntien päätökset, ja niiden rikkomisesta seuraa oikeudellisia seuraamuksia. Hallinnollinen ohjaus puolestaan sisältää ohjeistukset, suositukset sekä lupamenettelyt ja valvontamekanismit, joilla toimintaa ohjataan ilman tiukkaa sääntöasettelua.

Taloudelliset instrumentit liittyvät kustannuksiin ja kannustimiin: verot, tukiaiset sekä markkinaperusteiset järjestelmät, kuten päästöoikeudet tai muut kannustimet, joilla vaikuttaa toimijoiden kustannus- ja investointipäätöksiin. Informatiivinen sääntely perustuu tiedonvälitykseen, merkitsemiseen, julkiseen raportointiin sekä varoitus- ja neuvontajärjestelmiin, joiden vaikutus perustuu tietoihin ja valmiuteen toimia. Itsesäätely ja yhteis-sääntely (yhteistyö, standardointi sekä alakohtainen sääntelyn ja työnjaon kehittäminen) voivat täydentää julkista sääntelyä.

Sääntelymuotojen valinta riippuu tavoitteesta, kontekstista ja hallinnon resursseista. Tehokkuus ja oikeudenmukaisuus sekä ennakoitavuus ovat keskeisiä kriteerejä suunnittelussa. Esimerkkejä ovat päästöjärjestelmät, energiatehokkuusstandardit sekä tuotepainotteiset merkintä- ja raportointivaatimukset.