Säteilyvaurioita

Säteilyvaurioita eli säteilyvammoja syntyy, kun solut tai kudosvaurioituvat ionisoivan säteilyn seurauksena. Ionisoiva säteily, kuten röntgen- ja gammasäteily tai hiukkassäteily, voi vaurioittaa solujen DNA:ta ja muita kriittisiä molekyylejä. Säteilyn aiheuttamat vauriot voivat olla välittömiä tai viivästyneitä, ja niiden vakavuus riippuu säteilyannoksesta, säteilyn tyypistä, altistuneesta kudoksesta ja altistuksen kestosta.

Akuutit säteilyvauriot ilmenevät yleensä nopeasti suuren säteilyannoksen jälkeen. Niitä voivat olla esimerkiksi ihon punoitus ja rakkulat, hiustenlähtö, pahoinvointi, oksentelu ja ripuli. Vakavimmissa tapauksissa akuutit säteilyvauriot voivat johtaa luuytimen toimintahäiriöihin ja jopa kuolemaan.

Kroonisia säteilyvaurioita kehittyy pitkäaikaisen tai toistuvan altistumisen seurauksena pienemmille säteilyannoksille. Näihin kuuluvat muun muassa ihomuutokset, kaihi, lisääntynyt syöpäriski ja hedelmällisyysongelmat. Jotkut solut, kuten nopeasti jakautuvat solut, ovat herkempiä säteilylle kuin toiset.

Säteilyvaurioiden riskiä pyritään minimoimaan suojautumistoimenpiteillä, kuten etäisyyden lisäämisellä säteilylähteeseen, suojavarusteiden käytöllä ja säteilyaltistuksen rajoittamisella. Säteilyn haitallisten vaikutusten tutkimus on tärkeää säteilyturvallisuuden varmistamiseksi esimerkiksi lääketieteellisissä ja teollisissa sovelluksissa.