hiustenlähtö

Hiustenlähtö (alopecia) tarkoittaa päänahan hiusten määrän vähenemistä. Se voi olla tilapäistä tai pitkäkestoista, ja vaikutus voi olla yleinen tai paikallinen. Useimmat tapaukset liittyvät suhteellisen tavallisiin kasvukauden häiriöihin, eivätkä ne aina ole merkittäviä sairauksia.

Yleisimmät syyt ovat: telogeeninen effluviotti—lyhytaikainen kiertokäyrän häiriö, joka voi johtua stressistä, sairaudesta, leikkauksesta tai ravitsemuspainotteisesta tilasta; androgenetinen alopecia eli perinnöllinen hiustenlähtö; alopecia areata, autoimmuunisairaus; lääkkeet ja sairaudet sekä kilpirauhasen toiminnan muutokset sekä raudan- tai B12-vitamiinin ja D-vitamiininpuute.

Diagnoosi: lääkäri arvioi hiustenlähtöä ja hiuspohjan tilaa sekä perhehistoriaa ja sairauksia. Laboratoriokokeet voivat sisältää ferritiini/rauta, raudan varastotason, B12-vitamiini, D-vitamiini ja TSH/t4-arvot. Harvoin tehdään päänahan koepalaa, jos epäillään autoimmuuniloukkia.

Hoito: riippuu syystä. Telogeeneinen hiustenlähtö paranee yleensä ajan myötä, ja ravitsemus sekä hormonitasojen tasapainottaminen voivat tukea paranemista. Lääkkeinä voidaan käyttää minoksidiilia; miehillä finasteridia ja naisilla joissain tapauksissa spironolaktaonia. Autoimmuuniluonteisessa alopeciassa voidaan harkita kortikosteroideja. Vakavammissa tapauksissa vaihtoehtoja ovat hiusten siirto tai muiden hoitojen yhdistelmät. Elämäntapamuutokset ja hyvä hiustenhoito voivat tukea paranemista.

---