Syljenerityksen
Syljeneritys, eli syljen eritys, on prosessi, jossa sylkeä tuotetaan ja erittyy suunonteloon. Sylkeä syntyy pääasiassa kolmesta suurimmasta sylkirauhasesta—parotis, submandibular ja sublingual—sekä lukuisista pienistä rauhasyksiköistä suun limakalvoilla. Sylki on suurimmaksi osaksi vettä, mutta siihen sisältyy elektrolyyttejä, entsyymejä (esim. amylaasi) sekä mukoproteiineja ja immuunipuolustusvalmisteita kuten lysozymi ja IgA.
Syljen koostumus ja määrä vaihtelevat tilanteen mukaan. Lepoaikana syljen määrä on pienempi, mutta ruokaa требует silti erityisen
Säätely tapahtuu pääasiassa autonomisessa hermostossa. Parasympaattinen stimulointi, jota välittävät kasvohermo VII ja glossofaryngeus IX, johtaa runsaan
Kliininen merkitys: Syljenerityksen häiriöt voivat aiheuttaa suun kuivumista (xerostomia), jolloin hampaiden kiinnittyvyys ja nieleminen voivat vaikeutua.
Normaali vuotomäärä vaihtelee, mutta unstimulaatiolla tyypillisesti noin 0,3–0,5 ml/min ja stimuloituna noin 1–3 ml/min. Nämä arvot