Kulku ja haarautuminen: Kasvohermo saa alkuperän aivorungon alueelta, kulkee sisäisen kuuloluun luissa (temppeliluuston alueella) ja etenee kasvokanavassa ennen kuin se saapuu stylomastoideumin aukosta kasvojen lihaksia innervoivaan pääluokkaan. Kun se poistuu kraniaalisesta kanavasta, se haarautuu viiteen päähaaraan (ohjaaviin) kasvojen ilmeiden lihaksia varten: otsan ja silmien alueiden, poskien sekä alahuulen alueiden lihakset.
Toiminnot ja haarat: Kasvohermon motoriset haaraumat tarjoavat motorisen kontrollin kasvojen ilmeille. Lisäksi se välittää gustatorisia makutietoja anteriorisesta kolmanneksesta kieltä chorda tympani -haaran kautta ja välittää parasympaattisia impulsseja kyynelnesteen eritykseen sekä sylkirauhasten toimintaa varten pienten jänteiden kautta. Johtavia lisähaaroja ovat myös pienemmät hermot korvan ja kuulon alueille sekä korvalehden ja ulkoisen korvan alueille.
Kliininen merkitys: Kasvohermon vauriot johtavat yksipuoliseen kasvojen halvaukseen, joka heikentää suun sulkemista ja silmäkulman sulkeutumista. Kliinisesti voidaan erottaa aivorungon ylä- ja alhaisen motorisen muodostuman vauriot: keskushermoston (UMN) vauriot voivat sääliä otsalihaksia, kun taas perifeerisen (LMN) vauriot vaikuttavat koko kasvojen puoleen. Yleisimmät sairaudet ovat Bellin pareesi (idiopaaminen kasvohermon halvaukseen liittyvä tila) ja Ramsay Hunt -oireyhtymä (varicella-zoster -virus). Lisäksi kasvohermon vauriot voivat aiheuttaa hyperakuusia, vähentyneestä kyynel- ja sylkirauhasieritystä sekä makutietoisen menetyksen osan kielestä. Diagnostiikassa käytetään neurologista tutkimusta sekä necessary testejä, kuten korvatähde- ja makutestejä sekä kasvojen liikelaajuuden arviointia.