Suolatasapaino

Suolatasapaino (elektrolyyttitasapaino) tarkoittaa kehon nestemäisen tilan ja solujen ympärillä olevien ja sisällä olevien ionien pitoisuuksien tasapainoa. Keskeisiä ioneja ovat natrium (Na+), kalium (K+), kloridi (Cl−) ja bikarbonaatti (HCO3−). Näiden pitoisuudet sekä kehon nesteiden osmolalite määräävät solu- ja verenkierroksen tilan, nesteiden jakautumisen kudoksiin ja verenpaineen säätelyn.

Säätely ja säilyminen. Suolatasapainoa ylläpitävät munuaiset sekä hormonaaliset järjestelmät. Aldosterooni lisää natriumin reabsorptiota munuaisissa ja samalla veden säilymistä, mikä vaikuttaa veren tilavuuteen. Antidiureettinen hormoni (vasopressiini) säätelee veden takaisinottoa munuaisissa. Renin-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä ja janon tunne osallistuvat nesteytteen ja elektrolyyttien tasapainon säätelyyn. Lisäksi aivot reagoi vedenpuutteeseen ja nestehukkaisuuteen säätämällä janontunnetta.

Tasapainon ylläpitämisen merkitys. Normaalitila riippuu sekä nesteen saannista että menetyksestä, esimerkiksi hikoilun, virtsan ja suoliston erittymisen kautta. Epätasapainoa voi kutsua hypernatremiaksi tai hyponatraakioksi natriumin pitoisuuden muutoksina, sekä hypokalemiaksi tai hyperkalemiaksi kaliumin osalta. Syitä ovat nestehukka, munuaisten toiminnan häiriöt, hormonaaliset sairaudet sekä jotkut lääkkeet.

Ilmiasu ja hoito. Laboratoriokokeet, kuten veren natrium-, kalium-, kloridi- ja bikarbonaattipitoisuudet sekä osmolaliteetti, mittaavat suolatasapainoa. Hoito riippuu taustasyyllisestä, ja siihen kuuluu nesteytys, elektrolyyttien korjaus sekä perussairauden hoito. Äkilliset ja komplisoituneet elektrolyyttimuutokset vaativat terveydenhuollon seurantaa.