Stressihormonit

Stressihormonit ovat hormoneja, jotka aktivoituvat kehon vasteessa stressiin tai uhkaan. Tärkeimmät stressihormonit ihmisellä ovat adrenaliini (epinefriini), noradrenaliini (norepinefriini) sekä kortisoli. Adrenaliini ja noradrenaliini tuotetaan lisämunuaisen ytimestä ja ne vaikuttavat nopeasti taistelu- tai pakoreaktion aikaansaamiseen. Kortisoli syntetisoidaan lisämunuaisen kuorikerroksessa ja sen eritys liittyy sekä lyhyt- että pitkäaikaiseen stressin säätelyyn.

Säätely tapahtuu hypotalamuksen ja aivolisäkehän (HPA-akselin) kautta. Hypotalamus erittää CRH-hormonia, joka kiihdyttää aivolisäkkeessä ACTH:n vapautumista. ACTH puolestaan stimuloi lisämunuaisen kuorikerrosta kortisolin eritykseen. Kortisoli vaikuttaa moniin elintoimintoihin ja sen vapautuminen voi liittyä sekä vuorokausirytmiin että stressitasojen muutoksiin. Adrenaliini ja noradrenaliini säätävät lisäksi verenkiertoa, hengitystä ja energiavarojen mobilisointia.

Lyhytaikainen stressivaste lisää sydämen sykettä, verenpaineita ja veren sokeripitoisuuksia sekä laajentaa keuhkoputkia ja parantaa lihasten verenkiertoa. Ruokahalun väheneminen ja ruoansulatuskanavan toimintojen väheneminen ovat yleisiä väliaikaisia vaikutuksia. Pitkäaikainen kohonnut kortisolin tuotanto voi johtaa immuunivasteen heikkenemiseen, insuliiniresistenssiin, kohonneeseen verenpaineeseen sekä erilaisiin aineenvaihdunnan ja mielialan muutoksiin.

Käytännön merkitys ja hoito ovat moninaisia. Adrenaliinia käytetään hätälääkinnässä anafilaksian ja joissain sydän- ja hengitystietilanteissa. Kortisolia tai sen synteettisiä muotoja käytetään lisämunuaisen vajaatoiminnan hoitoon sekä joidenkin tulehduksellisten tilojen hoitoon. Yleistoteutus on, että stressihormonit auttavat kehoa sopeutumaan välittömiin uhkiin, mutta tasapainon säilyttäminen on tärkeää terveyden kannalta.