Steriiset

Steriiset on termi, jota käytetään lääketieteessä, laboratorio- ja elintarviketeollisuudessa viittaamaan kohteisiin, ympäristöihin tai välineisiin, jotka ovat vapaita elävistä mikro-organismeista ja niiden itiöistä. Sitä käytetään erityisesti kuvaamaan tiloja ja välineitä, joiden on tarkoitus pysyä saumattomasti kontaminoitumattomina.

Määritelmä ja perusta. Steriiliys tarkoittaa, että kohteesta ei löydy elävien mikro-organismien tai itiöiden jälkiä. Steriiliys on tärkeä turvallisuuden ja laadun kannalta, ja siihen liittyy sekä puhdistus- että estotoimenpiteitä. Eristäminen ja kontaminaation esto ovat keskeisiä käsitteissä kuten aseptinen työskentely ja steriiliysvarmistus.

Sterilointimenetelmät. Yleisimpiä menetelmiä ovat höyryautoklaavi (aseetmatoitu höyrylaatu paineen alla), kuiva lämpö, kemialliset sterilointiaineet (esimerkiksi glutaraldehydi, vetyperoksidi), sekä säteily sterilointi (gamma- ja elektronikeilun avulla) sekä etyleenidioksidi. Valinta riippuu kohteen materiaalista, lämpö- ja kemiallisesta kestosta sekä käyttökohteesta. Prosessi on suunniteltu tuhoamaan kaikki mikro-organismit ja itiöt.

Pakkaus, validointi ja laadunvarmistus. Steriilit tuotetaan tiiviisti pakattuna, ja pakkausten pitää säilyttää steriiliys. Steriiliysindikaattoreita sekä biologisia indikaattoreita käytetään prosessin validointiin ja jatkuvaan valvontaan. Standardit ja säädökset, kuten ISO/IEC- ja GMP-Ohjeet sekä alakohtaiset farmakopeat, ohjaavat vaatimuksia ja testauksia.

Sovellukset ja turvallisuus. Steriilisiä välineitä ja ympäristöjä käytetään sairaaloissa, tutkimuslaitoksissa, elintarviketeollisuudessa sekä lääkevalmistuksessa. Käsittely, varastointi ja kuljetus on suunniteltu estämään uudelleen kontaminaatio, ja väärinkäyttö voi aiheuttaa vakavia terveysriskkejä.

Historia. Sterilisaatioon liittyvät käytännöt kehittyivät 1800-luvun lopulta ja 1900-luvulla; Listerin antisepsis sekä kiertoteitse kehittyneet autoklaavi- ja säteilymenetelmät ovat muokanneet nykyaikaista terveydenhuoltoa.