Siviiliilmailu

Siviiliilmailu tarkoittaa ilmailua, joka ei ole sotilaallista. Sen piiriin kuuluvat kaupallinen lentoliikenne ja rahtilento sekä yleisilmailu, johon kuuluu yksityislentäminen, lentokoulutus ja pienimuotoinen lentotoiminta. Siviiliilmailun infrastruktuuri käsittää lentokentät, lennonvarmistus-, liikenne- ja turvallisuuspalvelut sekä viranomaisten säädösten ja tarkastusten alaisen toiminnan.

Toiminnan ydin muodostuvat lentoyhtiöt, rahtiyritykset, yleisilmailuun liittyvät koulutus- ja huoltoorganisaatiot sekä lainsäädäntöön liittyvät viranomaiset. Kansainvälisesti siviili-ilmailua ohjaavat Chicago-konventio (1944), ICAO:n standardit ja suositukset sekä IATA:n käytännöt. Euroopan unionin piirissä sääntelyä toteuttavat EU-lainsäädäntö sekä Euroopan Aviation Safety Agency, EASA, jonka sertifiointi ja valvonta koskettavat sekä ilmailukoneita että ilmailun toimijoita. Siviiliilmailun turvallisuus koostuu monista tekijöistä, mukaan lukien lentokoneiden laatu ja kunto, henkilöstön pätevyys, lentoturvallisuusjärjestelmät sekä lentoliikenteen sujuva ja turvallinen organisointi.

Suomessa siviiliilmailua valvovat Traficom sekä Finavia, joka vastaa lennonvarmistuksesta ja suurten kenttien infrastruktuurista. Kansainväliset standardit toteutuvat EU:n kautta, ja maata sitoo EASA:n sertifiointivaatimukset sekä ICAO:n kansainväliset suositukset. Siviili-ilmailun kehitys korostaa turvallisuutta, ympäristöystävällisyyttä ja taloudellista tehokkuutta sekä kulttuurien välistä yhteydenpitoa.