Simulaatiotestit

Simulaatiotestit ovat testausmenetelmä, jossa järjestelmän käyttäytymistä ennustetaan reaaliaikaisten fyysisten kokeiden sijaan simulaatioiden avulla. Ne mahdollistavat vaihtoehtoisten kehitys- ja toimintaprotokollien arvioinnin ennen käytön aloittamista.

Käytännössä simulaatioihin hyödynnetään erilaisia malleja ja työkaluja: numeeriset simulaatiot kuten finite element -menetelmät ja CFD, diskreetin tapahtuman simulointi sekä agenttipohjaiset mallit. Myös ohjelmiston ja laitteiston välinen silmukka, kuten SIL (software-in-the-loop) ja HIL (hardware-in-the-loop), ovat yleisiä.

Prosessi koostuu tavoitteen määrittelystä, mallin kehittämisestä sekä sen verifioinnista ja validoimisesta (V&V). Tämän jälkeen suunnitellaan kokeet, luodaan skenaariot, ajellaan simulaatioita, analysoidaan tulokset ja dokumentoidaan menetelmät sekä oletukset.

Sovelluskohteita ovat auto- ja ilmailuteollisuus, energia-, tuotanto- ja logistiikkaympäristöt sekä terveydenhuolto ja finanssiala. Simulaatiotestit täydentävät todellisia kokeita, tukevat suunnittelua, riskien arviointia ja päätöksentekoa sekä koulutusta.

Edut ja rajoitukset: Simulaatiotestit voivat vähentää kustannuksia ja riskejä sekä mahdollistaa äärimmäisten tilojen turvallisen tutkimisen. Rajoitukset liittyvät mallin laadukkuuteen, tiedon saatavuuteen ja epävarmuuksiin; virheelliset oletukset voivat johtaa harhaanjohtaviin päätelmiin, jos verifiointi ja validointi ovat puutteellisia.