Sialylaatioilla

Sialylaatioilla tarkoitetaan siaalihappojen liittämistä glykopeptideihin ja glykolipideihin solujen pinnalla sekä viherhiukkasissa. Tämä siaalihappojen lisääminen on yleinen post-translational modification, jonka tapahtuminen tapahtuu pääasiassa Golgin osissa soluja. Prosessia katalysoivat siaalitransferaasit, jotka käyttävät aktiivoitua siaalihappoa CMP‑Neu5Ac:n muodossa lähteenään. Siaalihappo voidaan kiinnittää eri tavalla: yleisimmät liitoskohdat ovat α2‑3 ja α2‑6 galaktoosin kanssa, ja polysiaalylaatiossa voi esiintyä α2‑8 linkkejä siaalihappojen välillä.

Sosiaalisesti merkittäviä vaikutuksia ovat muun muassa molekyylien stabiilisuus ja elinkyky verenkiertoon, solujen tunnistaminen sekä immuunijärjestelmän reseptorit, kuten selectinit ja siglec‑proteiiniperheet, which modulate vuorovaikutuksia ja tulehdusvasteita. Sialylaatio vaikuttaa myös proteiinien tavasta sitoutua toisiin molekyyleihin ja voi muuttaa solukalvon reseptoritoimintaa. Kehityksessä ja syövässä siaalihappojen kuvioihin liittyvät muutokset voivat vaikuttaa kasvuun, migraatioon ja immunologiseen reagointiin. Patogeenit voivat hyödyntää siaalihappoja reseptorinaan tai siaalihappojen poistamista vastaan hyökkäilyssä; toisaalta jotkut bakteerit erittävät siaalidaseja, jotka poistavat siaalihappoja isäntäsolun pinnoilta.

Siaalysyystä seurataan tutkimuksessa massaspektrometrian, lectiinikartoitusten ja muiden glykomikroskopisten menetelmien avulla. Geneettisesti tärkeät sialylaatiosynteesiin liittyvät entsyymit kuuluvat siaalitransferaasien (esim. ST3GAL-, ST6GAL- ja ST8SIA‑perheet) sukuun. Siaalikertymien poikkeavuudet voivat liittyä kongenitaalisiin glykoosihäiriöihin sekä tulehdus- ja onkopatologiaan.