siaalihappojen

Siaalihapot ovat sokeriyhdisteiden ryhmä, joiden perusrakenne on yhdeksän hiilen pitkä monosakkaridijärjestelmä, joka päättyy karboksyyliryhmään. Ne esiintyvät etenkin glyko- ja glykolipidien sekä solukalvon proteiinien terminaalisina jäännöksinä, ja ne muodostavat solukalvon pinnan negatiivisesti varautuneen glycokalyksin keskeisen osan.

Yleisimmäksi siaalihapoksi ihmisellä on N-acetylneuraminic acid (Neu5Ac). Toinen tunnettu muoto on N-glycolylneuraminic acid (Neu5Gc), jota ihmiset eivät pääsääntöisesti tuota kukoistavasti CMAH- geenin toiminnan puutteen vuoksi; Neu5Gc voi silti kertyä ruokavaliosta ja kudoksissa biohajoamisen yhteydessä. Siaalihapot esiintyvät usein muodossa, jossa ne ovat kiinnittyneinä galaktoosiin α2-3- tai α2-6- sidoksin, mikä vaikuttaa sitoutumiseen erilaisten proteiinien sekä mikro-organismien kanssa.

Siaalihappojen toiminta on monimuotoista. Ne antavat solukalvolle negatiivisen varauksen, vaikuttavat glykoon tunnistukseen ja proteiinien kiinnittymiseen, sekä säätelevät proteiinien puoliintumisaikaa veressä. Ne ovat keskeisiä immuunireaktioissa ja solujen vuorovaikutuksissa, myös Siglec-luokan sialihappajiin sitoutuvien immunoglubuliinien kaltaisten reseptoreiden kautta. Mikrobien sakeuttama neuraminidaasi leikkaa siaalihappoja, mikä voi edistää tartuntoja tai muuttaa immuunivastetta.

Siaalihappojen tutkimus kattaa niin perinnöllisyys- ja kehitysbiologian kuin syövän, tulehduksellisten sairauksien ja lääkeaineiden farmakokineettisten ominaisuuksien ymmärtämisen. Glikoproteiinien sialylaation muutokset voivat vaikuttaa sairauksien kulkuun sekä hoidon tehoon.