siaalitransferaasien

Siaalitransferaasit ovat glykoosi- ja glykosylaatioon osallistuvia entsyymejä, jotka katalysoivat siaalihappojen siirtämisen CMP-siaalihappodonorilta vastaanottajalle. Reaktiossa siaalihappo liitetään terminaalisiin galaktoosi- tai galNAc-päätteisiin rakenteisiin glykoporteissa ja glycolipeissä, muodostaen erilaisia siaalilinkkejä. Tyypillisiä linkkityyppejä ovat α-2,3-, α-2,6- ja α-2,8-linkit. Siaalitransferaasit sijaitsevat pääosin Golgin kalvostoissa solun sisällä, missä ne kohdentuvat katekifoituviin glykosylaatioihin.

S flux operoi useita perheellisiä ryhmiä. Suurin osa ihmisillä tunnetuista entsyymeistä kuuluu ST3Gal-perheeseen (α-2,3-siaalilinkkien muodostaminen), ST6Gal-perheeseen (α-2,6-linkit) sekä ST6GalNAc-perheeseen (α-2,6-linkkejä GalNAc:lle, usein O-glykanoissa). Lisäksi on ST8Sia-perheeseen kuuluvia entsyymejä, jotka muodostavat α-2,8-linkkejä ja joiden toiminta mahdollistaa polysialylaation joillakin proteiineilla, kuten NCAM:illa, mikä vaikuttaa neuronitisen kehitykseen.

Biologisesti siaalitransferaasit vaikuttavat solujen väliseen viestintään ja siedätykseen: siaalihapot muokkaavat osin selektiinejä ja Siglec-reseptoreita, säätelevät solujen sitoutumista toisiinsa sekä immuunijärjestelmän tunnistusta. Sialylaatiomuutokset ovat tavallisia syövän etenemisessä ja immuunivasteen säätelyssä, ja niitä pidetään potentiaalisina terapeuttisina kohteina. Lisäksi siaalihappojen esiintyminen vaikuttaa bakteerien ja virusten sitoutumiseen isäntäsolun pintaan. Siaalitransferaasien ilmaisua ja toimintaa säätelevät kudos, kehitysnivelet ja ulkoinen stressi, mistä seuraa kudos- ja kehityshajua differoituneita siaalokohteita.