Sensorineuraaliseen

Sensorineuraalinen kuulonalenemä (sensorineuraalinen kuulonalenem) tarkoittaa kuulon heikkenemistä, jonka taustalla ovat vauriot sisäkorvan karvasoluissa (hiussuonet) tai kuuloaistin välittävässä hermossa (kuulohermo, n. VIII). Se on yleisin kuulonmenetysten muoto aikuisilla ja voi vaikuttaa yhteen tai molempiin korviin.

Syyt voivat olla moninaisia. Ikääntyminen ja pitkäaikainen melualtistus ovat yleisiä tekijöitä. Perinnölliset tekijät voivat altistaa degeneratiivisille muutoksille. Infektiot, kuten meningitis, voivat aiheuttaa vaurioita kuulon hermossa. Ototoksiset lääkkeet (esim. jotkut antibakteeriset aminoglykosidit tai solunsalpaajat) voivat vahingoittaa sisäkorvaa. Trauma, autoimmuunisairaudet ja tietyt sairaudet, kuten Menieren tauti, voivat myös johtaa sensorineuraaliseen kuulonalenemaan.

Oireisiin kuuluvat usein hitaasti etenevä tai äkillinen kuulon alenema, erityisesti korkeilla taajuuksilla, sekä vaikeus ymmärtää puhetta taustamelussa. Tinnitus ja joskus tasapainovaivat voivat liittyä tilaan. Diagnoosi perustuu kuulotutkimukseen (audiometria), joka mittaa kuulemisen tasoja eri taajuuksilla. Lisätutkimuksiin voi sisältyä otoakustiset emissiot (OAE), kuulonhermon heijasteen tutkimukset (ABR) sekä kuvausmenetelmät, kuten MRI, epäiltäessä retrocochlearia patologiaa.

Hoito ja hallinta riippuvat syystä ja kuulonmenetyksen vakavuudesta. Kuulokojeet soveltuvat monille lievemmissä ja keskivaikeissa tapauksissa. Cairen mielessä, kokleaariset implantit voivat olla tehokas vaihtoehto vaikeammin heikkenevässä SNHL:ssä. Tuki- ja rehabilitaatio, kommunikaatio-tilanteiden sopeutuminen sekä tinnitus-hoito voivat parantaa käytännön toimintakykyä. Ennaltaehkäisyä voidaan edistää suojaamalla korvia melulta, välttämällä ototoksisia aineita ilman lääkärin valvontaa sekä säännöllisellä kuulontarkastuksella. Ennuste riippuu syystä ja vaurion asteesta; joissakin tapauksissa kuulo voidaan kompensoida laitteilla, kun taas toisissa muutokset ovat pysyviä.

---