sensorineuraalinen

Sensorineuraalinen on termi sairauksista, joissa vaurio kohdistuu sisäkorvaan tai kuuloa aivoihin vieviin kuuloreitteihin. Se kuvaa vaurioita sisäkorvan hiussoluihin, kuulohermoon tai niiden synapseihin sekä aivojen kuulokeskuksiin. Tällaiset kuulonalenemät ovat yleensä pysyviä ja voivat olla synnynnäisiä tai hankittuja; ne eroavat johtuvasta kuulonalenemisestä, joka johtuu välikorvan rakenteista.

Yleisimmät syyt ovat ikääntyminen (presbyakusis), melu, ototoksiset lääkkeet (esim. aminoglykosidit, platinapohjaiset hoidot), genetiikka sekä infektiot (esim. meningitis, mumps). Päävamma, autoimmuuninen sisäkorvaoireyhtymä ja kasvaimet kuten vestibulaarinen schwannoom voivat myös aiheuttaa sensorineuraalisen kuulonalenemisen. Osa tapauksista on monitekijäisiä tai sisältää synaptopatiaa.

Patofysiologiaan kuuluu vauriot hiussoluihin tai kuulohermoon sekä synapseihin; joissain tapauksissa on demyelinaatiota. Näitä vaurioita seurauksena kuulon kuulo heikkenee ja puheen ymmärrys heikentyy, erityisesti meluisissa ympäristöissä.

Diagnoosi perustuu kuulontutkimukseen: audiometria mittaa kuulokynnykset ja puheentunnistuksen, tympanometria on yleensä normaali. Otoakustiset emisiiot voivat olla poikki. MRIa käytetään retrokohtaavan patologian poissulkemiseksi (esim. vestibulaarinen schwannoomi). Geenitestit ja autoimmuunitoiminnan selvittäminen voivat olla tarpeen joillakin potilailla.

Hoito keskittyy kuulon tukemiseen tai korvaamiseen: lievä–keskivaikea kuulonalenemä usein kuulokojein, vakavampi tai syvä kuulonalenemä cochlear implantilla. Taustalla olevien syiden hoito, ototoksisten lääkkeiden käytön välttäminen ja melun välttäminen voivat hidastaa etenemistä. Ennuste riippuu syystä ja vaurionasteesta; osa tapauksista pysyy stabiilina, osa etenee.