ototoksiset

Ototoksiset ovat aineita tai tekijöitä, jotka voivat vahingoittaa sisäkorvaa tai vestibulaarista järjestelmää, mikä johtaa kuulonalenemaan, tinnituslta tai tasapainovaikeuksiin. Ototoksisuus on usein annos- ja ajasta riippuva, ja vaurio voi olla palautuva tai pysyvä riippuen aineesta ja hoidon kestosta.

Vaurion mekanismi vaihtelee riippuen aineesta, mutta yleisesti ottaen ototoksiset aineet vaikuttavat sisäkorvan karvasoluihin, tympaniseen rakennelmaan tai kuuloreittejä hermoineen, mikä heikentää kuulon ja/tai tasapainon toimintaa. Osa vaikutuksista on ennaltaehkäistävissä, ja riskit voivat kasvaa samanaikaisen hoidon tai munuaisten toimintahäiriön vuoksi.

Yleisimmät ototoksiset aineet ovat:

- aminoglykosidit antibiootit (esim. gentamisiini, amikasiini),

- loop-diureetit (esim. furosemidi),

- platinapohjaiset syöpälääkkeet (cisplatiini, karboplatiini),

- suurina annoksina käytetyt tulehduskipulääkkeet sekä aspiraattiset salisylaatit,

- joissakin tapauksissa vancomycin sekä tietyt ympäristö- ja kemialliset tekijät.

Oireita ovat alkuvaiheessa usein korkeille taajuuksille suunnattu kuulon heikkeneminen, tinnitus sekä pyörryttävät tai tasapainohäiriöt. Diagnoosi perustuu kuulo- ja tasapainotesteihin sekä potilaan lääkitys- ja altistushistorian tarkkaan arviointiin.

Hoito ja ehkäisy keskittyvät mahdollisimman aikaisin vaikutusten minimoimiseen: lääkkeen annoksen säätö tai lopettaminen, tarvittaessa korvaavien hoitojen harkinta, säännöllinen kuulontarkkailu hoidon aikana sekä potilaan kouluttaminen oireiden havainnoinnista. Tarvittaessa voidaan käyttää kuulon kuntoutusta, kuten kuulokojeita tai cochlear-implantteja, kun vaurio on pysyvä. Ototoksisuus on tärkeä kliininen huomio erityisesti pitkäaikaisessa tai monilääkityksessä hoidoissa.