otoakustiset

Otoakustiset emissio­nit, eli OAE:t, ovat korvasta mitattavia pieniä ääniä, jotka syntyvät sisäkorvan ulkokarvasoluissa. Ne voivat esiintyä ilman ulkoista ärsykettä (spontaanit OAE:t) tai syntyä ulkoisten ärsykkeiden vaikutuksesta (evoked OAE:t). Evoked-emissioita ovat yleisesti TEOAE (transient-evoked otoacoustic emissions) ja DPOAE (distortion-product otoa­coust emissions), sekä harvemmin mitatut SFOAE:t (stimulus-frequency OAEs).

Mekanismi perustuu ulkokarvasolujen toimintaan sisäkorvassa. Näiden solujen electromotileisuus vahvistaa helikaaria soinnullaan, mikä tuottaa mekaanisen vasteen, joka välittyy korvakäytävään ja voidaan mitata. OAE:t heijastavat ulkokarvasolufoorumin toimintaa ja ovat siten hyödyllinen indikaattori sisäkorvan toiminnasta. Mittauksessa on aina otettava huomioon korvakäytävän ja keskikorvan tila, sekä hiljainen ympäristö ja sopiva tiukku probeilla.

Käyttökohteet ja tulkinta: OAE:t ovat yleisiä osia kaksivuotisten ja vastasyntyneiden kuulontarkastuksissa sekä kliinisessä audiologiassa. Niiden avulla voidaan arvioida ulkokarvasoluventtiä ilman raskaita kuulontutkimuksia. OAE-tulokset auttavat erottamaan sensorineuraalisen ja CON-tyypin kuulonmuutoksia sekä seuraamaan oto- toksisia lääkehoitoja. Ne eivät kuitenkaan yksin anna täydellistä kuulokykyarviota; normaali OAE voi silti esiintyä lievästi heikentyneellä kuulolla, ja alhaiset tulokset voivat viitata sekä keskikorvan tilaan että kuulon alenemaan.

Rajoitteet: OAE:t eivät toimi, jos korvakäytävässä on tukos tai tulehdus, eikä ne heijasta kaikkia kuulonalueita samalla tarkkuudella. Ambienttinen melu, probein tiukkuus ja yksilön fysiologiset tekijät vaikuttavat mittaustuloksiin. Ne ovat kuitenkin nopeita ja ei-invasiivisia mittauksia, joita käytetään laajasti kliinisessä käytössä.