Korvakäytävä on limakalvopintainen, joka on jatkoa ulkokorvan iholle. Cerumen eli korvavaha syntetisoidaan ceruminaaristen rauhasten sekä talirauhasten kautta ja sillä on puhdistavaa sekä kosteudelta suojaavaa tehtävää. Verisuonitus tulee muun muassa syvästä korva-valtimon haarasta, ja hermotuksesta vastaa pääasiassa kolmoishermon aurikulotemporaalinen haara sekä joidenkin pienten haarojen välityksellä vaguksen (Arnoldin haara) kin.
Korvakäytävä toimii äänen johdoreittinä ja myötävaikuttaa korvan puhtauden ylläpitoon liikuttamalla epiteelisolujen poistamaa likaa kohti ulkopuolta. Se myös suodattaa suurimman osan kosteudesta ja mikrobeista ulos.
Yleisimpiä ongelmia ovat korvakäytävän tukkeuma (usein cerumenin liikatuotannon tai kulkeutumisen vikoja), tulehdus (otitis externa), vierasesineet sekä harvemmin syöpätapaukset. Oireina voivat esiintyä kuulon heikkeneminen, kutina, kipu, vuoto tai täyden tunto.
Diagnoosi tehdään yleensä kuuntelukäytävän tutkimalla (otoskopia). Tukkeuman poistaminen tapahtuu ammattilaisten toimesta joko ruiskutuksella, imulla tai luukierteellä. Itse korvakäytävän puhdistus kotona ei ole suositeltavaa, erityisesti lasten tai epäilyttävien vuotojen tapauksessa. Otitis externa -tapausten hoidossa käytetään tavallisesti paikallisia antibiootti- tai antifungaaliliuoksia sekä tarvittaessa kortikosteroideja ja kipulääkkeitä; vedenpoisto ja vedenpitävyys suositellaan hoidon aikana.
Useimmat korvakäytävän ongelmat paranevat hyvällä hoitokäytännöllä ja asianmukaisella puhdistuksella. Ennaltaehkäisyssä korostuvat varovaisuus korvakäytävän kanssa, välttäen objekteja midassa ja tukkeutumisen ehkäisyyn liittyvät toimet sekä vedenpitävien korvien suojaus uimisen aikana. Mikäli oireet jatkuvat tai pahenevat, tulee hakeutua lääkäriin.