Selkärankaa

Selkäranka on ihmisen aksiaalisen luuston keskeinen osa, joka muodostuu nikamista sekä välilevyistä ja nikamakanavasta, jonka kautta kulkee selkäydin. Se tukee vartaloa, mahdollistaa pystyssä pysymisen ja liikkeet sekä suojaa selkäydintä ja sen hermoja.

Nikamat ovat yksittäisiä luita, jotka muodostavat rungon ketjuna. Aikuisella selkäranka koostuu 26 nikamasta: 7 kaularankaa, 12 rintarankaa ja 5 lannenikamaa. Ristinikama (sakrum) ja häntäluu (coccyx) ovat fuusioituneet ja muodostavat lopulta yhden ristiluun ja yhden häntäkoccygeuksen. Jokainen nikama koostuu vartalosta (corpus vertebrae) sekä kaaresta (arcus vertebrae). Selän alueen nikamat niveltyvät toisiinsa nivelpinnoin ja prosessein, ja niiden välissä sijaitsevat välilevyt toimivat iskunvaimentimina.

Välilevyt sijaitsevat kahden peräkkäisen nikaman vartalojen välillä; niiden ulompi rengasfibrosus ja sisäinen ydinpulposus antavat joustavuutta ja iskunkestävyyttä. Selkärankakanava muodostuu nikamakaarten aukkojen yhdistymisestä, ja sen sisällä kulkee selkäydin sekä sen kalvoineen. Selkärankaa tukevat ligamentit sekä nivel- ja fasettiliitokset, jotka mahdollistavat monipuoliset liikkeet ja stabiliteetin.

Normaalisti selkäranka muodostaa luonnolliset mutkat: kaularanka ja lannen alue muodostavat lordoosin, rintaranka kyfoosin. Tämä asento tarjoaa tasapainon ja vaimentaa iskuja sekä mahdollistaa laajat liikkeet.

Kliinisiä huomioita ovat välilevyn pullistuma, skolioosi, degeneratiiviset muutokset sekä nikamien murtumat. Kuvantaminen (röntgen, magneetti- ja tietokonetomografia) tukee diagnoosia ja hoitosuunnittelua.