Selkäranka

Selkäranka, lääketieteelliseltä nimeltään columna vertebralis, on luinen tukirakenne, joka suojaa selkäydintä, tukee vartaloa ja mahdollistaa pään sekä ylä- ja alavartalon liikkeet. Aikuisella selkäranka muodostuu 26 luusta: kaularanka (7 nikamaa), rintaranka (12 nikamaa) ja lanneranka (5 nikamaa), sekä ristiluusta ja häntäluusta, jotka ovat fuusioituneet.

Jokainen nikama koostuu vartalosta (corpus vertebrae), nikaman kaaresta (arcus vertebrae) sekä ulokkeista: poikittaisista ulokkeista (processus transversus) ja processus spinosusista. Nikamien välillä ovat välilevyt (disci intervertebrales), joiden ytimen on nucleus pulposus ja ympärillä annulus fibrosus. Liitokset ja ligamentit sekä pienet nivelkulmat takaavat sekä vakauden että joustavuuden. Kaularanka, rintaranka ja lanneranka asettavat selkärangan pääasialliset kaaret; ristiluu ja häntäluu muodostavat kiinteän lantion tukijäsenen.

Selkäydin kulkee aivojen pohjasta foramen magnumista selkärangan läpi ja päättyy yleensä L1–L2-alueelle, minkä jälkeen syntyy cauda equina -niminen hermorunko. Selkäydintä ruokkivat valtimo- ja laskimojärjestelmät, kuten anteriorinen ja posterior spinal arteries sekä alueelliset segmentaaliset verisuonet.

Kliinisesti selkäranka on altis vammoille ja sairauksille, kuten välilevyn pullistuma, skolioosi, spondylolisthesis sekä osteoporoosin aiheuttamat murtumat. Synnynnäiset piirteet, kuten spina bifida, voivat vaikuttaa nikamien kehitykseen.