Seiväshyppy

Seiväshyppy on yleisurheilun laji, jossa kilpailija yrittää ylittää korkealla asetetun tangon käyttämällä joustavaa seivästä. Seiväs on valmistettu yleensä lasi- tai hiilikuidusta, ja sen jäykkyys sekä pituus valitaan urheilijan koon ja teknisen tason mukaan. Kilpailussa käytetään myös vaimennus- ja turvapatjoja sekä vakioita seiväsharjoittelua varten.

Hyppy koostuu useista vaiheista: lähdöstä kiihdyttämällä saavutetaan suurempi nopeus, jonka jälkeen seiväs laitetaan maahan ja kantaa hypyn aikana urheilijan vartalon yli tangon. Seiväs taipuu ja varsi siirtää kehon korkeammalle, jolloin hypyn ylläpito ja tangon ylittäminen ovat mahdollisia. Tämän jälkeen urheilija laskeutuu turvallisesti patjoille. Kilpailussa korkeutta lisätään asteittain, ja jokaisella korkeudella on rajoitettu määrä yrityksiä.

Historia ja kehitys: Seiväshyppy juontaa juurensa 1800-luvulle, ja nykyinen laji kehittyi 1900-luvulla. Aluksi käytettiin jäykempiä seipäitä, mutta 1950-luvulla ja sen jälkeen käyttöön tulivat lasi- ja hiilikuitusepäät, jotka mahdollistivat suuremmat ponnistukset ja korkeammat ylitykset. Laji kuuluu olympialajeihin vuodesta 1896 lähtien, ja sitä järjestetään sekä kansainvälisissä kilpailuissa että kansallisissa tapahtumissa.

Maailmanennätykset ja suurten kilpailujen merkitys: Miesten ulkona maailmanennätys on yli kuuden metrin, ja nykyisin usein mainittu nimi on Armand Duplantis. Naisten maailmanennätys on 5,06 metriä, toteutettu Elena Isinäjevan toimesta vuonna 2009. Taso ei aina pysy huippujen tasolla, mutta laji jatkaa kehittymistään tekniikan ja välineiden kehityksen ansiosta.

Harjoittelu ja turvallisuus: Seiväshyppy vaatii nopeaa lähdön haltuunottoa, voimaa, nopeutta sekä kehonhallintaa ja liikkuvuutta. Harjoittelussa korostuvat oikea rytmitys, seivään käsittely sekä kehon asennon hallinta tangon yli. Turvallisuus on tärkeää; lasku- ja harjoituspaikat sekä matot suunnittelee asianmukaisesti.